Työelämän vaatimuksia

Hallituksen esitys työelämän pituudesta on todella terveellinen esitys, koska se laittoi ihmiset miettimään ja keskustelemaan aiheesta. Kuka jaksaa olla töissä 65-vuotiaaksi, se riippuu todellakin paljon siitä mitä se työ ja millaista. Onko työyhteisö mukava, onko pomo ymmärtävä, onko palkka työtä vastaava, pysyykö pää ja keho terveenä??? - Jos saa tehdä mielekästä ja mielenkiintoista työtä omassa tahdissa ja rauhassa, työnteko ei vie voimavaroja vaan antaa voimia. Työssäjaksamiseen tulee paneutua joka työssä.

Suurempi ongelma on se, miten saada nuoret nopeasti koulutettua työhön. On ymmärrettävää, jos esim. lääkärien koulutus erikoistumisineen vie vuosia, mutta monilla aloilla riittäisi vähempikin kirjojen pänttääminen, koska nykyisin suurimman osan opista oppii työssään. Moni vanha opittu tieto on vanhaa, kun menee työelämään. Työn kautta kouluttaumista pitäisi lisätä eli oppisopimuskoulutusta monelle alalle. Monesti juuri valmistunut maisterikin pitää opettaa kädestä pitäen uusiin tehtäviin. On sääli, kun ammattiin koulutus vie monella nuorella jopa kymmenen vuotta nuoruudesta ennenkuin pääsee oikeisiin töihin. Monet tuhlaavat vuosia siihen, että aloittavat yhden opintokokonaisuuden ja hyppäävät sitten toiseen ja vielä kolmanteen, kun ala ei ollutkaan se mieluinen. Vuodet kuluvat, eikä omaa alaa löydy, kun sen pitää olla kivaa. Kaikki oikea työ on joskus ja enimmäkseen tylsää. Asennoituminen pitää olla vain olla oikea.

Suomen hieno opintotukisysteemi on vain aiheuttanut sen ongelman, että opintoja venytetään. Kun itse aikoinaan opiskelin, ei ollut tukirahoja vaan laina, joka piti maksaa pois. Siksipä oli kiire valmistua ja päästä töihin eli palvelemaan yhteiskuntaa osaamisellaan. Se on hyvä systeemi loppujen lopuksi. Monet nuoret ovat aika hukassa, kun opinnot vain venyvät tai ei ole kiinnostusta ja omaa alaa ei löydy.