Annin aatoksia

Koko iltapäivän olen siivonnut! Pääsin lähtemään töistä aiemmin, jo klo 14 ja sen jälkeen siivosin hikipäissäni vinttiä, sitten lastenhuoneita, jotka ovat nyt viimein tyhjiä eli lapset maailmalla. Sitten autotalli-varastoa ja välillä imuroin olohuone-keittiön ja pesin yhden ison ikkunan. Järjestelin tavaroita ja heitin pois joutavaa. Vintiltä löysin laatikollisen lasten ensimmäisiä vaatteitakin! Ihan tuli tippa silmään, kun niitä katselin. Kai ne pitää vielä säilyttää, mutta pestä välillä, kun hiiri oli tehnyt pesän sinne laatikkoon joskus. - Niin, mitä sitä raskii heittää pois, kun kaikkea voisi vielä tarvita tai käyttää. Minun on todellakin vaikea heittää mitään tavaraa pois ja siitä olen kyllä useasti kuullut perheeltäni. Se tapa tulee minulla maalta, kun siellä ei heitetty mitään pois. Mutta sitä varten meillä oli aittoja ja vinttejä kaikelle ihanalle roinalle. Kaikki vaatteet, jotka eivät kelvanneet eteenpäin eli kierrätykseen, tehtiin matonkuteiksi ja paukutimme koko perhe (myös

Kävimme tänään tervehtimässä 93-vuotiasta tätiämme vanhainkodissa, joka sijaitsee pienessä maalaiskylässä. Veimme tädille korissa valmiit kahvit, pullat ja pikkuleivät samalla. Siinäpä olikin aika mukavaa istuskella yhdessä kahvikupin ja pullan kanssa. Täti kertoili suuren suvun monet kuulumiset ja muisteli taas menneitä. Joka kerran hänellä on jotain uutta kerrottavaa, mikä on meille kuin historian tarinoita kuuntelisi. Hänellä ei ole mitään muistihäiriöitä, mutta liikkuminen on hieman huonoa, kun jalat eivät kanna, joten hän viettää suuren osan päivästä pyörätuolissa. Tätimme on aika tyytyväinen vanhainkodin hoitoon, mutta vieraita hänelläkin voisi käydä useammin ja puhelin soi liian harvoin. Edelliset vieraat olivat käyneet kaksi viikkoa sitten. Muista asukeista ei ole paljon seuraa, kun suurimmalla osalla on dementiaa. Tätimme lukee vielä lehtiä ja kirjoja ilman silmälaseja! Onneksi hänellä on seuraa hoitajista ja lääkäristä. Ruoka on hyvää ja vanhainkoti on kaunis. Mutta harvat o

Tänään oli taas kerran uutisissa aikamme pahimmasta epäkohdasta, eli maamme vanhimmista ihmisistä, miten heitä hoidetaan tai oikeastaan jätetään hoitamatta lukuisissa laitoksissa. Syy on selkeä, eli kun ei ole tarpeeksi henkilökuntaa, mummot ja ukot jäävät sänkyihin täysin unholaan. Ulkoilua ja puhtautta pidetään toisarvoisena, eikä ruokaa ja seuraakaan aina ole tarpeeksi. Kamalaa, miten yhteiskuntamme haluaa unohtaa työtätehneet ja veroja aikanaan maksaneet vanhukset. Hyi - häpeä Suomi neito! Nyt on aika korjata tämä epäkohta. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka tulisivat tosi pienelläkin palkalla hoitamaan vanhuksiamme ja näin vanhukset saisivat arvokkaamman ja paremman loppuelämän. Otetaan vaikkapa Suomeen saapuvat romanit avuksi, he tekisivät varmaan puoli-ilmaiseksi työtä vanhusten kanssa saadakseen jotain korvausta. Mutta - niin, kyllä kyllä, tiedän, eihän heitä voi palkata, kun heillä ei ole työlupia ja heille pitää maksaa vähintään minimipalkka jne..jne... Miksi ihmeessä työn tee