Annin aatoksia

Ihmisellä pitää aina olla unelmia. Minulla ne ovat puutarhaunelmia - ainakin keväisin. Joka kevät sama juttu! Innoissani juoksen puutarhamyymälöitä ja ostan siemeniä (liian myöhään, koska ne kai pitäisi jo laittaa multaan sisällä jo maaliskuussa) - tilaan jo ajoissa postimyynnistä uusia kukkia ja taimia. Istutan intoa täynnä ne puutarhaani. Kylvän siemenet maahan uudet puutarhaunelmat silmissäni. Odotan ja odotan, kastelen ja kitken. Mitään ei taas tapahdu, rikkaruohot rehottavat, tulee liian kuivaa tai liian sateista. Olen liian pitkään lomalla (viikon!) tai liikaa mökillä. Kasvimaa kuihtuu pihan nurkassa. Perunat ainakin kasvavat, siksipä laitoin niitä nyt neljä riviä. Välillä tulee kuitenkin rutto ja vie perunat. Sitten tulee kirvoja, jotka syövät kaiken vihreän tai jänis, joka mutustaa versot. Puutarhanhoito on vaativaa,jopa salatiedettä! Saas nähdä, mitä taas tänä kesänä tapahtuu? Vanhat perennat sentään jaksavat kukkia. Päivänliljat, kuunliljat, tiikerinliljat, pionit. Mistä kum

Pitkä talvi tyssäsi kerralla, kun tuli helle! Tuntuu kuin olisimme nyt lomalla etelässä. Onneksi monella oli vapaata tuo helatorstain välinen perjantai. Loma tekee hyvää kaikille sieluille, vaikka talouselämän gurut sanovat, että kesä tuottaa tappiota, kun työtehot laskevat. Kuka nyt tunkkaisessa toimistossa viitsii istua helteellä ellei ole aivan pakko. Ruokatunti venähtää helposti ja töistä lähdetään kotiin heiman aikaisemmin. No, toisaalta nyt pakataan energiaa auringosta työtehoja varten. Välillä on hyvä huilata. Jokainen tarvitsee lomaa, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Jos ihminen ei saa lomailla työstään, hän sairastuu ja joutuu sairaslomalle. Siispä ulos ja aurinkoenergiaa säilömään!

Olen huomannut mitä äitiys on. Se on jatkuvaa ja lopuntonta huolten kantamista koko maailman asioista. Aina on joku huoli, miten lapset pärjäävät, miten sukulaiset jaksavat, miten koko maapallon käy tai miten Euroopan käy, varsinkin nyt kun pitää kai heti pistää rahansa toiselle laidalle maanosaa. Jopa yöllä, jos joskus herään, tulevat kaikenmaailman huolet ja surut sun murheet mieleen. Mitä taas tuli tehtyä tai sanottua, miksei asiat menneet niinkuin ajattelin. Äitiys on tottatosiaan raskasta välillä. Lapset eivät aivan täysin täyttänetkään niitä suuria taivaita hipovia toiveita ja unelmia, joita heille suunnittelin elämässä valmiiksi. Miksi, miksipä - miksi!? Äitinä olo ei ole helppoa.  Olen täysin epäonnistunut keskinkertainen äitiriepulainen, vaikka niin kovasti yritin ja yritin. Siltä se vaan välillä tuntuu. Pinna paloi liian herkästi, itketti niin typerästä syystä ja kielenkannat eivät aina pysyneet eivätkä vieläkään pysy aisoissa. Niin ja huolehdin kuulema kaikesta aivan liikaa!