Ihmisellä pitää aina olla unelmia. Minulla ne ovat puutarhaunelmia - ainakin keväisin. Joka kevät sama juttu! Innoissani juoksen puutarhamyymälöitä ja ostan siemeniä (liian myöhään, koska ne kai pitäisi jo laittaa multaan sisällä jo maaliskuussa) - tilaan jo ajoissa postimyynnistä uusia kukkia ja taimia. Istutan intoa täynnä ne puutarhaani. Kylvän siemenet maahan uudet puutarhaunelmat silmissäni. Odotan ja odotan, kastelen ja kitken. Mitään ei taas tapahdu, rikkaruohot rehottavat, tulee liian kuivaa tai liian sateista. Olen liian pitkään lomalla (viikon!) tai liikaa mökillä. Kasvimaa kuihtuu pihan nurkassa. Perunat ainakin kasvavat, siksipä laitoin niitä nyt neljä riviä. Välillä tulee kuitenkin rutto ja vie perunat. Sitten tulee kirvoja, jotka syövät kaiken vihreän tai jänis, joka mutustaa versot. Puutarhanhoito on vaativaa,jopa salatiedettä!
Saas nähdä, mitä taas tänä kesänä tapahtuu? Vanhat perennat sentään jaksavat kukkia. Päivänliljat, kuunliljat, tiikerinliljat, pionit. Mistä kummasta tuo kielokin tuli kukkapenkkiini, ensin näin vain yhden, niitä on nyt sata ellei tuhat. Onhan se tuosku nyt huumaava. Joka vuosi puutarhani on erilainen. Olkoon näin! En ota stressiä, nautin vain rapsuttelusta ja lintujen laulusta ja puutarhasta.
Kommentit