Annin aatoksia

Ajat muuttuvat. Kun ukkini ukki oli kansanedustaja eli siihen aikaan valtiopäivämies, arvostus yhteisten asioiden hoitajiin oli aivan toista. Heistä tehtiin kunniakansalaisia. Tänä päivänä jokainen politiikkaan osallistuva mielletään oman edun tavoittelijaksi eikä yhteiseksi hyväntekijäksi kuten ennen. Syy tähän on mielestäni vainoavat toimittajat ja kaikki media kokonaisuudessaan. Mediasta toimittajineen on tullut koko kansan poliisi, joka kaivaa kaiken julkisuuden henkilöistä häikäilettömästi esille. Jokainen kivi käännetään, mikä on jo vaikuttanut siihen, etten enää jaksa katsoa uutisia tai lukea lehtiä. Uutiset ovat suorastaan kyllästyttäviä. Sääli suomalaista kansanedustajaa. Kaikista tehdään rikollisia, vaino on jo pahempaa kuin aikanaan Neuvostoliitossa. Ihminen on ihmiselle susi, se sanonta on tosi. Mitä väärää siinä on jos Matti Vanhanen päätti Nuorisosäätiön vaalirahoituksesta. Samaa tapahtuu demarien leirissä. Mistähän Halonenkin on saanut tukirahansa. En voi tajuta, miksi

Sisko tahtoisin jäädä...on uusi suomalainen elokuva, jota en ole nähnyt, mutta haluaisin. Se on kuulema huono esitys nuorista, sanoi nuorimmaiseni, kuka voi olla niin tyhmä...hän sanoi ihmetellen. Mutta nuoret ovat kyllä tyhmiä ja aika usein. Menevät mukaan kokeilemaan kaikkea tyhmää, kuten viinaa ja nykyisin valitettavasti myös huumeita ja tietysti tupakkaa sekä pahinta mitä tiedän lääkkeitä ja alkoholia sekaisin. Sitten tulee tehtyä vielä enemmän tyhmyyksiä. Tietysti suurin osa on järkeviä nuoria, joilla kohtuus pysyy, mutta noita onnettomia näkee kaikkialla. Kun itse olin nuori maalla, kukaan järkevä ei kokeillut huumeita, vaikka niitä jo silloin liikkui. Tupakkaa polttivat vain tyhmät kovikset ja ne jotka halusivat mustat hampaat ja nopeasti ryppyisen ihon. Ja juomia otettiin tosi varovasti ainakin tyttöjoukoissa, koska yleensä pienikin määrä sekoitti pään.  Itse en ollut ainakaan etupäässä kokeilemassa, paremminkin esitin aina viisasta isosiskoa vanhemmalle veljelleni ja nuoremma

Mummin eli äitini (81) puutarha on täynnä kauniita kukkia ja marjoja tähän aikaan vuodesta. Mummi vain jaksaa puuhata vielä puutarhassaan innokkaana, vaikka jalka ei enää kapsa kuten nuorena. Silloin vauhti oli niin kova, että me lapsetkaan emme pysyneet vauhdissa joskus mukana. Ukki osallistuu nykyisin vain puutarhan ihailuun ja siellä lepäilyyn.

Mökillämme saamme nauttia luonnon trumpettikonsertista, kun kurjet kokoontuvat illalla.

Suomi on kaunis maa! Eilen illalla oli kesämökillämme tämä näkymä. I love Finland!

Vaikka alan olla vähitellen kaupunkilainen, maalaisgeenit vaikuttavat vielä minussa vahvasti. Olen "kuuluisaa" kutojien sukua. Mummini oli käsityönopettaja kansakoulussa ja taitava käsistään. Äitini paukutti jo minun lasna ollessa kangaspuita maalaiskotimme tuvassa ja me lapset siinä kukin vuorollaan omia rivejä. Yhdessä tehtiin niitä maton kuteita talvi-iltoina (ei madonkudetta kuten luki Maaseudun Tulevaisuudessa) ja sehän taito ei ruostu. Äitini ei jaksa enää paukutella kangaspuilla, mutta minulla siihen on vielä voimaa. Koko viime talven tein maton kuteita perheen ja muunkin suvun joutavista vaatteista. Onpahan se ainakin ekologista puuhaa. Nyt ei viedä vaatteita enää kirppikselle, ne tehdään matoiksi. Olen tehnyt muutama vuosi sitten 25 metriä mattoa, nyt valmistuu 30 metriä. Ihanaa istua rauhassa autotallissa, kuunnella samalla radiosta musiikkia, milloin suomalaita iskelmää tai milloin klassista mielialan mukaan. Suunnittelen itse värisävyt ja kuviot. Into kasvaa tehde