Kutojien sukua

Vaikka alan olla vähitellen kaupunkilainen, maalaisgeenit vaikuttavat vielä minussa vahvasti. Olen "kuuluisaa" kutojien sukua. Mummini oli käsityönopettaja kansakoulussa ja taitava käsistään. Äitini paukutti jo minun lasna ollessa kangaspuita maalaiskotimme tuvassa ja me lapset siinä kukin vuorollaan omia rivejä. Yhdessä tehtiin niitä maton kuteita talvi-iltoina (ei madonkudetta kuten luki Maaseudun Tulevaisuudessa) ja sehän taito ei ruostu. Äitini ei jaksa enää paukutella kangaspuilla, mutta minulla siihen on vielä voimaa. Koko viime talven tein maton kuteita perheen ja muunkin suvun joutavista vaatteista. Onpahan se ainakin ekologista puuhaa. Nyt ei viedä vaatteita enää kirppikselle, ne tehdään matoiksi. Olen tehnyt muutama vuosi sitten 25 metriä mattoa, nyt valmistuu 30 metriä. Ihanaa istua rauhassa autotallissa, kuunnella samalla radiosta musiikkia, milloin suomalaita iskelmää tai milloin klassista mielialan mukaan. Suunnittelen itse värisävyt ja kuviot. Into kasvaa tehdessä. Nyt yritän seuraavaksi oppia tekemään niitä perinteisiä mummon mattokuvioita, mutta siihen on vielä matkaa. Onneksi minulla on taitava opettaja Ingmannin koulusta, joka tulee neuvomaan ja laittaa sen seuraavankin loimen puihin. Teen, mitä osaan ja todella nautin tekemisestä. Nyt teen punaisia mattoja karjalaisvärein jouluksi keittiöön. Karjalasta kajahtaa!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät keikkuen tulevi

Kuva
Kalevalan sanoin: Kevät keikkuen tulevi, suvi suuta vääristellen. Se kyllä tarkoitti aikoinaan, että keväällä ei ole enää tarpeeksi ruokaa, vielä vähemmän kesän alussa. Talvivarastot oli syöty ja olo oli heikko. Mutta silti oli kevättä rinnassa. Nykyihmiselle kevät keikkuen tulevi tarkoittaa enemmänkin säiden vaihtelua. Harva tietää tuon sanonnan taustat, mutta väliäkös sillä. Kevät tulee kuitenkin. Tai ehkä vapun seutuun voidaan sanoa, että kevät keikkuen tulevi, kun katsoo hieman huojuvia tyyppejä.                         Kuvat Kuopiosta Pohjois-Kallaveden rannalta 7.4.2014 noin klo 17.30.                                                           Kamera Nokia Lumia 1020
Lue lisää

Ajatuksia suosikkirunoilijaltani Kahil Gibranilta

Kuva
Kahil Gibran "Ymmärtävä ystävä on sinulle enemmän sukua kuin omat veljesi, sillä jopa omat sukulaisesi eivät ehkä tiedä sinun todellista arvoasi." Näin on valitettavasti hyvin usein. Suku on suku ja sisarukset eivät ole ystäviä, vaan sisaruksia. Monta hyvää sisarussuhdetta on mennyt rikki todella pienistä asioista, eniten perintöasioista. Välejä voivat hiertää kateus, katkeruus ja mielipide-erot. Pitäisi hyväksyä erilaiset ihmiset. Ystäväni, sinä olet hyvä ja varovainen ja viisas; ei, sinä olet täydellinen -ja minä, myös, puhun sinun seurassasi viisaasti ja varovasti. Ja kuitenkin olen hullu." Kaikki me ihmiset olemme hulluja omalla tavallamme. Kuka on se normaali? Kuka on viisas? Hyvä? Varovainen ja viisas? "Surullinen sielu rauhoittuu, kun se löytää kaltaisensa. Ne yhtyvät liikuttuneina kuin muukalainen tavatessaan toisen muukalaisen vieraassa maassa. Sydämet, joita suru yhdistää, eivät eroa onnen hurmassa." Sielujen sympatia, se löytyy jos
Lue lisää

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Jopas taas sattui kesän juttu eli syödessä sattuu! Olimme mökillä uurastaneet koko iltapäivän maalausurakkaa ja tein illaksi kalakeiton hauesta. Se on herkkuamme, kun sekaan laittaa runsaasti perunoita, voita ja sipulia. Puhdistin kalapalan ruodoista mielestäni tarpeeksi huolella ja aloitin syömisen, mutta viimeistä lusikallista syödessäni tunsin kovan piston kurkussani. Juoksin ulos kakistelemaan ja yritin oksentaa ja yskiä ruotoa pois. Ruoto tuntui sormessani syvällä kuitenkin kurkun yläpäässä, mutten saanut sitä pois, kun se oli iskeytynyt tiukasti kurkkuun. Mieheni oli nopea ja tilasi heti ambulanssin viereiseltä kylältä, kun näki surkean läähätykseni ja kakisteluni. Pojat tulivat kohtuullisen nopeasti ambulanssilla mökille. Mutta koska emme saaneet keväällä nimettyä heti tietämme, tien löytäminen vei oman aikansa ambulanssilla ja mieheni meni vastaan autollaan. Kylläpä aika tuntui pitkältä siinä yökötellessä. Jokainen minuutti oli tuskaa. Pistos oli aika kova, en uskaltanut niela
Lue lisää