Annin aatoksia

Aurinkoa Niuvassa. Jäätiellä Laivoon ei ollut viiman takia ruuhkaa. Kallaveden talvipäivä.

Kun menin pankki- ym asioille iltapäivän keväisen auringon houkuttelemana, jouduin keskelle perinteisiä tammimarkkinoita, jotka olivat menossa jo toista päivää. Tunnelma oli tiivis, kun tori on remontin takia puolet pienempi. Markkinoiden äänet, helppoheikkien huutelut, makkaran tuoksut, ihmismäärä on mukavaa arkipäivän vaihtelua. Pari tuttuakin tuli vastaan ja pidettiin turinatuokiota kotvasen. Kuopion perinteiset tammimarkkinat viipurinrinkeleineen ovat pysyneet aika samanlaisena vuodesta toiseen - ostin vain viipurinrinkelipussin. Kolme isoa rinkeliä, 10 euroa. Siitä riittää töihin ja kotiin pitkäksi aikaa pullaa.  Eilen oli pakkasta -20C ja tänään vain -10C.

Ukko-Snellu on saanut talvihatun, karvakauluksen ja nenäsuojankin lumesta. Puutalon ikkunoita. Museon kauniit punaiset talot. Vanha vesikelkkakin tuli vastaan. Korttelimuseon kahvilan ikkuna. 

Kerran vuodessa kaupunkimme tarjoaa paikalliselle yrittäjäyhdistyksen jäsenyrityksille lounaan ja aina tammikuussa. Paikalla oli noin nytkin noin 200 henkeä. Ensin kaupunginjohtaja puhuu kauniita kehityksestä ja yhteistyöstä, joka kukoistaa - joka vuosi. No, onhan kymmenessä vuodessa tullut 10 000 uutta työpaikkaa ja aika monta yritystä lisää. Niin, olemmehan me pienetkin yritykset tärkeitä, erityisesti veronmaksussa. Kiroilen joka kuukausi sitä veroja maksaessani, miten voikaan tuo verotus olla rajua pienessäkin yrityksessä. Ja mietin, minne ne kaikki verorahat katoavatkaan? Ylläpidämme monta laitospaikkaa, kun raadamme työpöytämme ääressä ilman pitkiä lomia. Ei se haittaisi, vaikka kaupunki tarjoasi toisenkin lounaan, vaikka kesällä. Mutta joku siinä yrittämisessä kiehtoo, kun uusia yrityksiä syntyy edelleen. Nyt kuitenkin annan hieman sapiskaa paikalliselle yrittäjäyhdistykselle. Kun jäsenyrityksiä on jo yli 1000, ovat nuoret yrittäjät alkaneet pitää omia tilaisuuksiaan, kuten viim

Nyt kyllä suututtaa tosissaan, kun Suomi ei reagoi, kuten sen pitäsisi tässä Venäjän tonttimyynti- ja asuntokauppa-asiassa. Heti vaan sama kielto venäläisille, eikä missään nimessä rahoja makseta heille kiinteistöistä takaisin. Otetaan nyt maat ja asunnot viimeinkin suomalaisten haltuun, kun mehän menetimme ne aikoinaan sodassa. Ei voi kuin ihmetellä Satu Hassin nimenkirjoittamista paperiin! Miten yksi ministeri saa tehdä tuollaisen päätöksen yksinään. Siitä jos mistä olisi pitänyt kysyä mielipidettä maanomistajilta ja kansalta. Kyllä on aika muuttaa nyt kiireesti  lakia, siten etteivät ainakaan venäläiset saa ostaa mitään Suomesta. Eli onpa eroa naapurimailla siis Venäjällä ja Ruotsilla! Samoin on eroa meidänkin naapureilla. Toisten eli suurimman osan kanssa jutellaan ja tervehditään. Sitten on niitäkin, jotka eivät katso silmiin, kääntävät selkänsä, kun sattuu kohdalle jopa 20 vuoden ajan! Ihmiset on erilaisia.

Tänään heitimme kuusen pihalle tai oikeammin tuohon kadulle roskiksen viereen, mistä kaupungin väki sen vie, saavat siitä ilmaista haketta. Kylläpä kuusemme karisti neulasensa oikein ennätysmäärän. Lakaisin muovikassillisen neulasia ja imuroin tunnin. Mutta ehdottomasti joulukuusi pitää olla, sen hakeminen omasta metsästä on traditio ja heitto myös. Nyt saa huilata joulusta taas vuoden. Alkoi härkäviikot eli tehdään töitä kuin härät! Me emme juuri lomaile, mutta tuttavamme ja sukulaiset kylläkin aika lailla tähän aikaan vuodesta. Joku naapuri tuli lapsineen Thaimaasta joulun vietosta ja varmaan mukavaa ollakin pari viikkoa auringossa. Toinen ystävä läksi Berliiniin ja yhdet sukulaiset Englantiin jalkapalloa katsomaan. Yksi ystäväpariskunta on kuukauden Afrikassa nauttimassa talvesta! Ja sukulaispoikamme lähtee kiertelemään tyttökaverin kanssa Thaimaata ja muuta Aasiaa pariksi kuukaudeksi. Olishan se ihanaa...mutta, työ pitää vielä kiinni tiukasti otteessaan. Ehkäpä mekin sitten joskus

Taas kupsahti vanha vuosi kumoon kuin ennenkin niin loppuunkuluneena ja lopen väsyneenä. Nyt alkaa uusi elämä! Joulun jälkeen on siihen syytäkin. Kiloja on kertynyt kinkuista, suklaasta ja liikkumattomuudesta aivan liikaa. Kun on viettänyt joulun pyhät ja uuden vuoden seudun suvun ja ystävien kesken herkutellen, on aika aloittaa se täysin uusi ja erilainen elämä. Nyt pitää miettiä, mitä syö ja juo, miten paljon liikkuu. Anoreksia ei ole kuitenkaan tavoitteenani. Ainakin jonkin verran on tarkoitus pitää rasvakerrostakin ympärillään, jos tulee ne luvatut Siperian pakkaset. Läskihän lämmittää ja pehmentää, jos liukastuu. Lupauksia teen muitakin itselleni lukuisia, kuten; olen ahkerampi, siivoan loputkin nurkat ja heitän ylimääräisen roinan talosta. Harrastan ulkoliikuntaa joka päivä. Olen ystävällisempi läheisille ihmisille ja naapureille. Muistan hymyillä ja olla iloisempi. Harrastan kulttuuria enemmän, luen, käyn elokuvissa, konserteissa, teatterissa. Laitan terveellistä ruokaa ja enkä