Tänään heitimme kuusen pihalle tai oikeammin tuohon kadulle roskiksen viereen, mistä kaupungin väki sen vie, saavat siitä ilmaista haketta. Kylläpä kuusemme karisti neulasensa oikein ennätysmäärän. Lakaisin muovikassillisen neulasia ja imuroin tunnin. Mutta ehdottomasti joulukuusi pitää olla, sen hakeminen omasta metsästä on traditio ja heitto myös. Nyt saa huilata joulusta taas vuoden. Alkoi härkäviikot eli tehdään töitä kuin härät! Me emme juuri lomaile, mutta tuttavamme ja sukulaiset kylläkin aika lailla tähän aikaan vuodesta. Joku naapuri tuli lapsineen Thaimaasta joulun vietosta ja varmaan mukavaa ollakin pari viikkoa auringossa. Toinen ystävä läksi Berliiniin ja yhdet sukulaiset Englantiin jalkapalloa katsomaan. Yksi ystäväpariskunta on kuukauden Afrikassa nauttimassa talvesta! Ja sukulaispoikamme lähtee kiertelemään tyttökaverin kanssa Thaimaata ja muuta Aasiaa pariksi kuukaudeksi. Olishan se ihanaa...mutta, työ pitää vielä kiinni tiukasti otteessaan. Ehkäpä mekin sitten joskus lähdemme katselemaan mualimmoo.
Tähän aikaan vuodesta on ihana viettää talviunta kotopesässä. Nukkua pitempään ja lukea kirjoja. Aloitin Mikko Rimmisen Nenäpäivän, se on kyllä verraton kirja helsinkiläisen yksinäisen naisen elämästä. Itsekin asuin nuorena Hakaniemessä ja Kalliossa opiskeluaikaan, paikat ja ihmistyypit ovat aika tuttuja. Mutta Rimmisellä on selvästi savolaisgeeni sanailussaan äitinsä puolelta. Hänhän on keksinyt paljon uusia herkullisia suomenkielen sanoja, verbejä ja adjektiivejä, joita moni äidinkielenopettaja ei olisi kouluaineissa hyväksynyt, mutta Finlandia-palkinto tuli että posahti! Onnea Mikko!
Toinen ihana talvi-iltojen viettotapa on käsityöt! Ostin Prismasta iki-ihanan neulekirjan skottineuleita, siinäpä talveksi haastetta. Lähiaikoina aion mennä kansalaisopistolle tekemään elämäni ekan shaalin. Lisäksi ostin suuren jättivirkkuukoukun ja aion kokeilla matonkuteista virkkaamista. Hattulangat odottavat myös tekijäänsä.
Kommentit