Annin aatoksia

Olit tänään aamun tv:ssä kertomassa mielipiteitäsi mm yritysten pääoma- ja osinkoverotuksesta. Kannatat tietysti aatteesi mukaisesti pääomaverotuksen korottamista ja pientenkin osinkojen verottamista. Se on mielestäni todella väärin, että halutaan laittaa pienetkin yritykset verolle pikkuruisista osingoistaan. Et ole tainnut tutustua yhteenkään todelliseen pienyrittäjään. Ymmärrän, olethan opettaja, miten voisitkaan ymmärtää. Monet pienyritttäjät ovat vuosikaudet laittaneet yritykseen omia, mummien, ukkien vähäpätöisiä perintörahoja ja monet pikkuyritykset ovat useana vuonna tehneet tappiota. Jos viimenkin monen raskaan vuoden jälkeen sieltä yrityksestä saa jotain osinkoa, niin eikös se nähdä kuin syntiä olisi tehty, veroa pukkaa verotuksen jälkeen eli jo kertaallen verotettua vain uudelleen verotetaan. Moni yrittäjä on tinkinyt alkuvuosina palkoistaan, sensijaan on aina maksettu hyvin työntekijöille. Eikö koskaan yrittäjää palkita, aina vaan rangaistaan. Soiko päässäsi Jutta se vielä

Kaupunginjohtaja Petteri Paronen on varmaan tyytyväinen Kuopion kaupungin viime vuoden 2010 tulokseen. Kun tilinpäätös näyttää 8,4 miljoonan euron ylijäämää, se on jo aika paljon kun se oli edellisenä vuotena vain 800 000 euroa. Se on tietysti hyvä asia, mutta siksikö palkattiin muutama kovapalkkainen johtaja heti  lisää, kun talous näytti vahvistuvan? Mihinkäs nyt sitten rahat  investoidaan? Jäävätkö vanhukset edelleen hoitamatta? Lapset saavat koulussa roskaruokaa ja päiväkotien henkilövaje on edelleen huutava, sijaisia ei ole varaa vieläkään palkata,  ryhmät ja luokat ovat edelleen liian suuria.  Terveyskeskuksen päivystyksessä saa jonottaa tunnista toiseen ja kolmanteen lääkäripulan takia. Pelkään pahoin, että investoinnin kohteet ovat muualla kuin meissä kaupungin ihmisissä! Verotulojaan kaupunki kasvatti liki 20 miljoonalla eurolla ja se tietää, että melko varmaan tulos kasvaa tänäkin vuonna. Nyt tarvittaisiin taitavat talousosaajat ja viisaat päättäjät, jotka osaavat ohjata raha

Talvessa on se kivaa, kun saa vielä nauttia ulkoilusta jäätiellä auringonlaskun aikaan.

Olen aina äänestänyt koko täysi-ikäisyyteni ajan ja useimmiten ihmistä, jonka tunnen oikein hyvin. Niin teen nytkin. Mutta...olen aina vihainen vaalien alla, monestakin syystä. Tänä vuonna erityisen vihainen siksi, kun raha kohdennetaan aina väärään paikkaan. No, nyt on kyllä kysymys enemmänkin oman kaupunkimme sosiaalipolitiikasta. Ja vanhustenhoidosta, terveydenhoidosta ja päivähoidosta. Esimerkki 1: Vanha tätimme (95) on siirretty maaseudun pienestä vanhainkodista keskustan suureen vanhainkotiin remontin takia. Ero on todellakin suuri. Jos aiemmalla osastolla oli 20 vanhusta, nyt niitä on 50. Lasku hoidosta on silti sama. Kertaakaan täti ei ole saanut suurella osastolla ruokaa eteensä lämpimänä, se on aina jäähtynyt huoneeseen tullessa, kun se tuodaan jostain kauempaa. Maaseutuvanhainkodissa ruoka tehtiin omassa keittiössä, joten se oli lämmintä. - Nukkumaanmeno on myös erilaista. Maaseutuvanhainkodissa voi valvoa aina klo 21.30 asti ja nyt on mentävä jo klo 20.00 sänkyyn! Täti on

Niinhän se on, ettei Japanin tsunami ja ydintuho eikä Libyan sota saa ajatuksissa kovin suurta osaa, mutta omat ongelmat ja lähipiirin tapahtumat saavat suurenkin sijan aatoksissa. - Tottakai on kauheaa, se mitä taas pallollamme tapahtuu. Siihen verrattuna oma kituminen sairaalan yhteispäivystyksessä on pientä, mutta kuitenkin... voisi sekin asia olla toisin, jos vain todella sitä asiaa vaatisimme ja pistäisimme yhdessä päättäjät tiukille! Ihmiset vaan tyytyvät helposti osaansa, kun heille uskotellaan, että näinhän se on.  Mitäs sitä, ootellaan vaan lääkäriä vaikka kahdeksan tuntia, sehän se on laatua se. Aivopesua siellä ja täällä. Kummasti se Gaddafikin on saanut osan kansasta puolelleen, niinhän se aivopesu toimii. Diktatuuria siellä ja täällä!

Jouduin äkillisen selittämättömän, pistävän, sähköiskumaisen, kovan  rinta-sydän-selkäkivun takia sairaalan päivystykseen maanantaina aamulla klo 9.30, kun työpaikallani sain kohtauksen, joka johti pökerryttävään kipuun ja hengen ahdistukseen. Jouduin tietysti heti sairaalassa EKG:hen ja kun todettiin, ettei syy ole sydämessä, alkoi odotus. Kipuisena menin jonottamaan verikokeeseen, jota sain taas odottaa, vaikka olin kiireellinen potilas. Syy oli kuulemma kiireestä johtuva sekaannus. Sitten alkoikin varsinainen odotus. Klo 10-13 sain odottaa käytävän tuolissa kaksinkerroin ilman kipulääkitystä lääkärille pääsyä. Itkin suoraan sanoen koko ajan tuskasta ja kivusta. Hoitajat kyllä näkivät tilanteeni, mutta ilman lääkärin määräystä vai oliko se kiire, en saanut kipulääkettä ja en tajunnut sitä pökerryksissä pyytää. Itse en pystynyt tekemään kivulta mitään, en edes etsimään juomaa tai wc:tä. Ensimmäisen vesilasillisen sain klo 13.30 vasta seurantaosastolla lääkkeen saatuani. Vastaanotolla