Annin aatoksia

Tänään tuli hieman lunta ja valkoisuutta Kuopioon. Joulun valot alkavat mukavasti välkkyä ja loistaa pimeydessä kaupungissa ja kotien ikkunoissa ja pihoilla. Kohta on siis joulu ja sitten vain odotellaan valon määrän lisääntymistä. Kynttilän valo  on valoista kuitenkin mielestäni  kaunein.

Olen kyllä aika vanhanaikainen ihminen, kun minun on vaikea hyväksyä ajatusta, että naiset tai miehet menevät naimisiin keskenään ja vielä sitten hankkivat lapsia! Mielestäni luonto on tarkoittanut niin, että lapsia hankitaan toista sukupuolta olevan kanssa. Tässä ei kyllä ajatella ainakaan lapsen parasta. Millaiseksi maailmankuva muuttuu näissä lapsiperheissä? Mitä on tulevaisuus? Ensin ollaan miehen kanssa naimisissa ja saadaan lapsia.  Sitten erotaan ja mennään naisen kanssa naimisiin ja saadaan lapsia keinotekoisesti? Ja taas erotaan, kun se ei ollutkaan sitä, mitä piti olla ja mennään taas miehen kanssa yhteen. Mitähän se tulevaisuus tuo tullessaan? Onkohan vapauden kanssa menty nyt jo hieman liian pitkälle? Lasten tasa-arvoa ei ole otettu huomioon lainkaan. He eivät voi valita enää perhettään vaan kohtalo heittää heidät mitä oudoimpiin perheisiin. Olisi nyt paikallaan pitää tasa-arvolaista kansanäänestys. Luulen, että kansamme syvien rivien kanta asiaan on aika erilainen. Edus

  Kyllä oli nyt täyttä asiaa tämän nuoren naisen kirjoitus Helsingin Sanomissa: KIIRE! Itsekin olen syyllistynyt tähän oravanpyörän pyörittämiseen elämäni aikana monta kertaa. Miksi kiireinen ja tehokas ihminen on arvokkaampi kuin se, joka osaa ottaa rennosti tämän elämän? Ei ole ihme, jos ihmiset polttavat itsensä loppuun ennen aikojaan. Nykyajan tehokkuuden ja rahan tavoittelu menee jo monta kertaa liiallisuuksiin.  Talviunet tekisivät hyvää kaikille meille!    

Yhden hyvin vähävaloisen ja vähälumisen lauantaipäivän aikana käytiin mökillä, hirvipeijaisissa ja minä vielä illan suussa joulun avajaisissa torilla. Puoliso meni kannustamaan Kalpaa, jossa onkin nyt virtaa taas vaihteeksi.

  Kahvipöytäkeskusteluissa ovat puhuttaneet viime aikoina nuo yllämainitut sanat.  Minäkin sanon herkästi mielipiteeni Suomi-neidon asioista. Venäjän karhu on äreä kuin haavoitettu eläin, joten neidon passaa tässä tilanteessa olla aika varuillaan. Eurooppa on varpaillaan. Onneksi puolustusvoimat on lisännyt armeijan määrärahoja  ja tajutaan tilanne. Mutta Venäjällä taitaa olla enemmänkin kiinnostusta Ukrainan suunnalla kuin Suomessa tai Ruotsissa, toivottavasti. Miten voi yksi ihminen sekoittaa koko pakan. Niinhän se on koulussakin, yksi häirikköoppilas pistää kaiken sekaisin. Nato - sinne olisi jo aikoja sitten pitänyt mennä. Nyt sen ajatuksen toteutus vain ärsyttää naapuriamme. Kyllä tässä itärajalla saa olla varuillaan, edelleenkin. Onneksi nuo pimeässä yöllä lentävät Hornetit Kuopion ympärillä ovat vielä suomalaisia.   Tässä tilanteessa pitää Suomen olla vahva. Lama ja huono talous vie uskottavuutta Suomen selkärangalta, joten kaikki poliittiset elvytyskeinot työpaikkoje

Marraskuu on raskas rämpimiskuukausi, kun valoa ei ole paljoakaan ja sataa usein, yleensä vettä. Lunta odotellessa pitää sinnitellä sisukkaasti, ettei lama iske kehoon ja mieleen. Parasta on tieto, kun joulu tulee ja sen jälkeen alkaa valon odotus. Valoa odotellessa auttavat uppoutuminen työhön, kynttilät, harrastukset, liikunta, menot, ystävien ja suvun tapaaminen. Marraskuusta selviää kuitenkin suomalaisella sisulla. Mukavaa olisi lentää lämpimään, mutta tullessa kotimaahan on edessä vielä suurempi pudotus pimeään  arkitodellisuuteen. Nautitaan siis täysillä marraskuusta ja kohtahan tuo joulukin jollottaa! - Muuten, luin suomalaisesta ihmisestä, joka oli jossain ainaisen lämmön ja auringon  maassa ja hän alkoi kaivata syksyä, sateita ja pimeyttä. Jussi Pajunen on oikealla asialla: Marraskuu No sun - no moon! No morn - no noon - No dawn - no dusk - no proper time of day. No warmth, no cheerfulness, no healthful ease, No comfortable feel in any member - No shade, no shine, no b

Syksy on aikaa, kun televisiosta alkaa tulla mielenkiintoista katsottavaa, jopa aivan liikaa. Kaikkea katsottavaa ei ehdi edes katsoa, kun ei ole aikaa harrastuksilta. Muutama lempiohjelma tämän kuukauden tarjonnasta ja omat arviot: Maanantai: Suomen Kaunein koti / MTV - aivan upeita suomalaisia koteja, miten ne voivatkin olla niin siistejä, jopa lapsiperheiden kodit, eikä ole kenelläkään ihan liikaa tavaraa tai minne ne piilottavat kaiken, paras koti on moni koti, jokainen omalla tavallaan Rojua rojua/Fox - katsoisin, jos olisi aikaa, kun minullakin on hieman rojua Tervetuloa Ruotsiin/AVA - hyvää ruotsalaista huumoria, joka on melkein kuin suomalaista Tiistai: Brittikartanot/ Yle1 - hyvin tehty historia-sarja upeista kartanoista - jää vaan katsomatta useimmiten Downton Abbey/TV1 - hienosti ja tyylillä tehty sarja, vanhat rouvat ovat parhaita, niin englantilainen, eikä tuo elämäntapa vaikuta yhtään tylsältä, jos olisi vain varaa, ostaisin kartanon ja elelisin kuin m

Isänpäivä tuo valoa marraskuun ankeuteen ja pimeyteen. Olen muistanut lasteni kanssa oman perheemme iskää lahjoin ja ruuan kera. Lahjaksi mieheni sai minulta moottorisahan. Lapsiltamme kortteja, suklaata ja puheluita. Olen muistellut omaa isääni ja suvun isiä, joita ei enää ole. Tänään luin loppuun liikuttavan kirjan Isää ei enää ole. Monelta meiltä on lähtenyt isä liian aikaisin. Mutta isän muistot ovat ikuisia. Onneksi ne mukavat muistot ovat jääneet vain jäljelle. Isää ei enää ole    

Luin tänään Helsingin Sanomista jutun yksinäisyydestä. Yksinäisyys Loneliness like darkness A never-ending night Even though the black won't go away, You'll never fall asleep. Because loneliness sparks a fear And unlike other nightmares Awakening will not vanish it; For the darkness is too strong To allow any rest It makes memories into ghosts And dreams into spirits Too vague to remember Too important to forget Se oli riipaiseva juttu. Todellakin, miten paljon voi olla yksinäisiä lapsia, aikuisia ja vanhuksia. Emmekö huomaa noita maan hiljaisia. Miksi emme kysy naapuriamme kahville tai vaikka edes juttelemaan. Lapset ovat monesti koulun jälkeen yksin ja luullaan, että he pärjäävät. Vanhukset unohdetaan koteihinsa tai ei välitetä edes soittaa.     Maailmassa on enemmän ihmisiä kuin koskaan ennen! Ja yksinäisiä aina vain enemmän. Jotain on yhteiskunnan rakenteissa pilalla, jos toiset ovat koko ajan liian yksin. Tottahan se on, että yksinäiset vain kärsivät hiljaa

Suomalaiset viettävät Pyhäinpäivää aika paljon vakavammin kuin amerikkalaiset. Mekin käymme haudoilla viemässä kanervat, havut ja kynttilät ukille, mummille ja muille sukulaisille. Hautausmaa on komea valomeri iltahämärässä. Onhan se kaunis tapa. Näkyy, että jo läheltä lähteneet ovat olleet tärkeitä elämässämme.   Amerikkalaiset ja monet eurooppalaiset viettävät taas Halloweenia. Mekin vietimme sitä juhlaa, kun lapset olivat pieniä. Hauskoja naamiaisjuhlia on mukava nyt muistella. Kun olin nuori, menimme maalla Kekrijuhliin useana vuonna koko perheemme voimin. Sekin on mukava syksyn sadonkorjuun juhla, ja erityisesti karjalaiset viettävät sitä vieläkin. Hauskinta oli, kun tanssimme Kekrinä urheilutalolla rockia koko perhe yhdessä. Isä ja äiti sekä me kaikki viisi lasta. Voi niitä iloisia aikoja!