Syksy on joskus surullista aikaa
Lokakuu on alkanut ja jatkunut surullisen sateisena. Kylmä kesä ja vetinen syksy ovat olleet täällä Itä-Suomessa ankeaa katsottavaa viljapelloilla. Joku on saanut puitua viljojaan, monet eivät. Kun vilja on vielä lokakuun puolivälissä pellossa, itkettää entisenä maalaisena katsoa. Kun kävin kotiseudullani, niin pelloilla oli paljon viljaa mustana eli jo aivan homeisena monin paikoin. Omatkin viljelmäni kasvihuoneessa ovat olleet surkeita, vain yrtit kasvoivat ja kesäkurpitsat. - Muistan lapsuudestani yhden erittäin pahan katovuoden, kun isämme kutsui meidät lapset viljapellon laitaan katsomaan, miten viljalle oli käynyt. Se makasi lakoontuneena vetisessä pellossa ja oli alkanut jo itää. Muistaakseni se kynnettiin sinne syksyllä ja toivottiin, että seuraava vuosi olisi parempi. Äitimme sanoi, että nyt joudutaan säästämään kaikessa ja erityisesti vaatemenoissa ja jotenkin siitäkin vuodesta vain selvittiin. Tehtiin itse vaatteita ja yritettiin pitää vanhoja. Jos maasta ei tullut