Syksy on joskus surullista aikaa

Lokakuu on alkanut ja jatkunut surullisen sateisena. Kylmä kesä ja vetinen syksy ovat olleet täällä Itä-Suomessa ankeaa katsottavaa viljapelloilla. Joku on saanut puitua viljojaan, monet eivät. Kun vilja on vielä lokakuun puolivälissä pellossa, itkettää entisenä maalaisena katsoa.  Kun kävin kotiseudullani, niin pelloilla oli paljon viljaa mustana eli jo aivan homeisena monin paikoin. Omatkin viljelmäni kasvihuoneessa ovat olleet surkeita, vain yrtit kasvoivat ja kesäkurpitsat. - Muistan lapsuudestani yhden erittäin pahan katovuoden, kun isämme kutsui meidät lapset viljapellon laitaan katsomaan, miten viljalle oli käynyt. Se makasi lakoontuneena vetisessä pellossa ja oli alkanut jo itää. Muistaakseni se kynnettiin sinne syksyllä ja toivottiin, että seuraava vuosi olisi parempi. Äitimme sanoi, että nyt joudutaan säästämään kaikessa ja erityisesti vaatemenoissa ja jotenkin siitäkin vuodesta vain selvittiin. Tehtiin itse vaatteita ja yritettiin pitää vanhoja. Jos maasta ei tullut tuloja, sitä otettiin sitten metsästä, jos vain oli hakattavaa puuta. En muista, oliko silloin mitään katokorvauksia ja jos oli, se ei paljon auttanut 8 henkisessä perheessämme. Ehkäpä tuo tiukka säästämiseni on sieltä perua. Päässäni on aina ajatus, että pitää säästää pahan päivän varalle.

 

 

Edelleen saavat viljelijät keksiä keinoja, miten selvitä eteenpäin huonon satovuoden jälkeen. Maatalouden aliarvostus on masentanut monet viljelijät. Tukipolitiikka on vääristänyt tuottajahinnat, kun kuluttajille halutaan mahdollisimman edullista ruokaa. Jos maaseudulta vielä löytyy innokas nuori yrittäjä, sitä voi pitää jopa ihmeenä. Surullista on katsoa, kun maaseutuelämää ei enää arvosteta, eivät edes itse maalla kasvaneetkaan. Nuoret halutaan kouluttaa kaupunkeihin helppoon elämään. Maaseudulla elävien pitäisi nähdä omat monet mahdollisuutensa, koska perinteinen malli ei enää useinkaan toimi. Jos ideoi ja innovoi uusia tapoja elää maalla, se vaatii rohkeutta, luovuutta, innostusta ja kekseliäisyyttä. Asiantuntijat povaavat, että nälänhätä voi iskeä Suomeenkin. Siksipä kaikki peltoalat pitäisi saada tuotantoon. Jos ilmastonmuutos vie viljat Etelä-Euroopasta kuivuuden takia, tuontiviljaa ei riitä Suomeen. Omavaraisuus ja viljavarastot olisivat pelastus.  Mielestäni maaseutu pitäisi pitää kunnossa ja asuttuna.  Siinä asiassa valtiovalta voisi miettiä uusia ratkaisuja, kuten esim. verohelpotuksia nuorille yrittäjille. Jatkuva tukien syöttäminen ei ole tervettä sekään. Jotain on mennyt pahasti pieleen maataloudessa, kun tuntuu etteivät isotkaan tilat elätä. Ja miten saadaan nuoret rohkeasti innostumaan maalle? - Portugalissa monet hyvin koulutetut nuoret palaavat kotiseuduilleen ja innovoivat uusia tapoja elää maalla. Nuoret  Maatalouden lisäksi on vaikkapa matkailijoille retkiä ja kun on ammatti, niin aina voi saada lisätuloja muustakin työstä.