Annin aatoksia

Tänään suren taas kerran todella paljon vanhinta veljeäni, vaikka hänen kuolemastaan on jo kuusi vuotta. Suren, niin että itkettää ja itkettää. Miksi et ole täällä? Elämä jäi kesken. Olisin tarvinnut sinua tueksi ja ymmärtäjäksi, keskustelijaksi. Lapsena suojelit ja puolustit minua aina. Olit oikea isoveli, veljeni leijonamieli. Moni asia olisi toisin, jos olisit täällä.  Jaoimme monet samat asiat ja arvot. Puhuimme paljon lapsuudesta ja nuoruudesta, läheisistä ja kaukaisista sukulaisista, suvun historiasta ja monista asioista, jotka olivat meille tärkeitä. Haaveista, jotka eivät ehtineet toteutua, kun lähdit liian aikaisin.  Välillä mietin, miten toisin kaikki olisi, jos olisit rakas veljeni täällä. Liian moni asia katosi ja muuttui, kun lähdit. Suru vaikuttaa hyvin paljon elämään. Ei jaksa niin innostua, kun suru on vain päällä. Mutta suru ei ole sama asia kuin masennus. Eikä suru ole sairaus, niin kirjoitti uskontotieteilijä Päivikki Antola.  Surusta kyllä toipuu ajan kanssa

Suomi on maailman paras, onnellisin ja tyytyväisin maa !? Vai onko? Suututtaa, kun lehdissä on juttuja, miten ihanaa on asua Espanjassa tai jossain lämpimässä. Muuttaisin sinne kauas jonnekin, jos ei olisi kaikkia näitä siteitä ja riippuvuuksia kotimaassa. Tämä tammikuun loska ei kuitenkaan ilahduta yhtään. Missä on kunnon talvi? Pitää ajaa pohjoiseen, jotta voi hiihtää ja lasketella. Sekin saastuttaa! Meitä kaikkia syyllistetään ilmaston lämpenemisestä, mutta jospa syy onkin vain lämpenemisessä! Kuka tietää? Vai tietääkö kukaan.  Turha tässä on ruveta mitään ilakoimaan, se on kohta taas ensi vuoden marraskuu. Pimeää on. Mutta onneksi mennään jo kesää kohti. Ennen sitä olisi kiva kuitenkin hiihtää. Ja nauttia talvimaisemista. Kiitää potkurilla järven jäällä ja tuntea pakkasen puraisu naamalla. Jos lennän Espanjaan lomalle, teen kauheasti syntiä, kun kone saastuttaa ilmastoa. Kyllä elämä on vaikeaa, kun ei tiedä enää, mikä on sallittua ja mikä ei.  Joku älypää suo

Nyt, kun joulu on taas takana, on mukavaa muistella ihanaa joulun aikaa. Vuosi on vaihtunut ja vuosiluku 2020 tuntuu uskomattomalta. Hyvää Uutta Vuotta! Mitähän tämä vuosi tuo tullessaan?     Olemme useana vuotena  joulun aikana  käyneet Rauhanlahden Jätkänkämpällä jouluaterialla ja nimenomaan silloin, kun siellä on ohjelmaa. Tuttu haitarinsoittaja Pali soittaa toivelauluja ja tänä vuonna hänen taitava viulisti-tyttärensä oli myös mukana. Monesti olemme menneet ulkomaisten vaihto-oppilaidemme kanssa ja he ovat todella pitäneet näkemästään ja kokemastaan. Parasta on kuitenkin miljöö, jossa jouluateria tarjoillaan. Ateria on siellä joulun alla  tiistaisin ja kyllä se kannattaa kokea, jos mahdollista. Samalla voi käydä maailman suurimmassa savusaunassa, joka on pihan toisella puolella. Nytkin siellä oli iso joukko ulkomaisia nuoria, jotka tuntuivat viihtyvän hyvin.   Joulukuu on täynnä ihania konsertteja ja onhan joulumusiikki maailman kauneinta musii