Kesä, menikö se jo?
Miksi tämä aika kuluu liian nopeasti ja ainakin nämä kesät. Juuri kun se kesä tuli, niin se jo taisi mennä. Miksi lapsena kesäpäivä oli niiiin niiin pitkä ja siitä saattoi nauttia täysillä, kun nyt se hupsahtaa hetkessä aamusta iltaan? Onneksi vielä ehtii nauttia syksystä ja jos hyvin käy, sekin on lämmin. Toisaalta, eihän lapsena ollut sitä työmäärää, mitä kesät nyt aikuisena sisältävät. On ehdittävä mökille, omaan puutarhaan, perikunnan talolle, lasten perheiden luokse, käytävä kaikki perinteiset kesäkyläilyt, hoidettava kesävieraat, hoidettava juhlat ja kokoontumiset, tavattava sukua ja ystäviä, kerättävä marjat ja sienet, tehtävä mehut ja hillot ym ym. Kyllä se kesä on juuri siksi liian lyhyt, kun on paljon tekemistä ja ei ehdi pysähtyä. Mutta syksy on sitten miettimisen ja pysähtymisen aikaa. Toivottavasti! Kesällä haluan unohtaa kaikki murheet. En ajattele sukuriitoja tai eripuria, en mieti Ukrainan sotaa tai pandemioita, en lintuinfluenssaa enkä koronan jälkimaininkeja, en ilma