Hae tästä blogista

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Halloween


Tämä pimeä vuoden aika on oivallinen aika viettää Halloween-juhlia. Meidän perheessä niitä hauskoja pukujuhlia  vietettiin paljon silloin, kun lapsemme olivat pieniä. Kaikki kävivät englantilaisen leikkikoulun ja siellä ne juhlat olivat ikimuistoisia, sanoisinpa, että hauskimmat juhlat, missä me vanhemmatkin olimme mukana. Kaikki pukeutuivat, aikuiset ja lapset kuka miksikin satu tai mielikuvitushahmoksi, noidiksi, tuhkimoiksi, peikoiksi, pelleksi, hirviöiksi. Pidimme jopa kotonamme useita naamiaisjuhlia omien ystäväporukoiden, naapureiden  ja perheiden kesken. Isät yllättivät joskus hurjilla naamareilla ja kaikilla oli tosi hauskaa. - Halloween-idea saa tulla Suomeenkin ja niin se näyttää vähitellen tulevankin. Tämä pimeä aika kaipaa paljon hauskuutta ja väriä, jotta jaksaa jouluun. Oulussa oli joku kauhean näköinen zombi-sakki liikkeellä keskustassa. Eli Halloween muuttaa muotoaan, kun se suomalaistuu. Pöö-pelottelu voi tehdä hyvääkin, jos se on vain hauskaa. - Jotkut pitävät Halloweenia pakanallisena juhlana, mutta se ei ole ollut Euroopassa sitä, vaan kelttien alunperin viettämä juhla, jolla on samat perinteet pitkälle kuin suomalaisella kekrillä. Eli sadonkorjuun juhla! Kurpitsat päähän vaan ja menoksi!

Eilen olin varsin erikoisessa ja vaikuttavassa konsertissa, kun Vesa-Matti Loiri lauloi Eino Leinon runoja. Hän onkin sopivan rosoinen tulkki tulkitsemaan näitä Leinon ankeita syvällisiä runoja. Leinon runot kuvaavat suomalaisen sielun synkkyyttä parhaiten. Lapin kesä - Leinon runo vuodelta 1902, on aina yhtä vaikuttava. Jäimme kaipaamaan kuitenkin Nocturoa, joka oli ohjelma-lehtisessä, muttei vain kuulunut. Ehkä Loiri ei jaksanut laulaa sitä laulua, vai oliko se liian kesäinen synkkään syystunnelmaan. Taiteilijalla on vapautensa esiintyessään. Loiri lauloi myös kaksi laulua, jotka eivät olleet Leinon runoja. Yksi eli viimeinen oli väliaikainen. Siinä tuli esille V-M Loirin humoristinen puoli. Eino Leinolla tuota huumoria saa etsiä runoista, eikä hän varmaan mikään koomikko ollutkaan.

"Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää, - miestä toiveen tosiaan,
miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa?"

perjantai 28. lokakuuta 2011

Karppaus

Kuka keksi karppauksen? Keskustelu karppauksesta jatkuu kiivaana. Taitaa olla jonkin sortin sota jo menossa! Katsoin eilisen A-talkin, kun siinä oli laitettu vastakkain karppaajat ja "tavalliset syöjät" eli ruokaprofessorimme ja ravitsemusterapeutti. Olen aivan samaa mieltä professorin kanssa, järki ja se terve talonpoikaisjärki pitää olla syödessä - niin ja kaikkea pitää syödä tasapuolisesti. Varmaan on hyvä vähentää niitä turhia hiilihydraatteja, mutta kuitua on hyvä saada.

Mikä ihmeen ruokavalio on se, jossa laitetaan sivuun riisi, peruna, pasta ja leipä. Leipä miehen tiellä pitää ja varmaan naisenkin. Tilalleko voita ja kanamunia? No, lihan tuottajat ovat varmaan mielissään, kun lihan menekki kasvaa. Onhan se liha niin halpaakin, ettei tuottajat juuri naureskele. Nostaisivat nopeasti tuottajahintoja, nyt kun menekkiä on. - Ei kyllä sekään pitsa, johon karppaajaperheessä laitettiin kymmenen kananmunaa voi olla terveellinen. Aikamoinen kaloripitsa! Lapsiparat, eivät saa kunnollisia lettujakaan tai makaronilaatikkoa, mikä oli ainakin meidän perheen lasten suosikkiruoka kasvuiässä. Kyllä on taas ihme muoti-ilmiö, mitähän seuraavaksi? Ihmiset on helppo puhua mukaan vaikka mihin lahkoon!

torstai 27. lokakuuta 2011

Kuka kaipaa kylmää syksyä?

Tämä syksy on ollut aikamoisen lämmin. Lokakuussa ei juuri lokaa näkynyt. Kelit ovat kuivia ja lämpöasteita jopa + 10 C monena iltapäivänä. Eipä voi kuin nauttia. Kasvishuone-epäilijät tietysti maalailevat kauhukuvia tulevaisuudesta, mutta meikä vaan nauttii, kun ei ole vielä pakkasia. Lokakuu on heti lopuillaan, eikä pakkasta ja lunta näy. Ruskaa on saatu ihailla harvinaisen pitkään. Voiko parempaa ulkoilusäätä ollakkaan? Olen aivan varma, että tänäkin vuonna lunta tulee ja Kallavesi jäätyy taas. Ehdimme kyllä nauttia siitä talvestakin tarpeeksi taas kerran.

Miksi muuten niin ankeat pessimistiset kuukausien nimet; lokakuu, marraskuu. Lokakuu voisi olla ruskakuu ja marraskuu lumikuu tai jääkuu tai uusikuu?!!











keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Kamala karppausmuoti ja raju rasvasota!


Meillä ei kotona karpata, kylläkin hieman skarpataan, mitä syödään. Syöminen on mennyt jo uskontoakin kiihkoisemmaksi tapahtumaksi. Kuka on missäkin lahkossa; on kasvisyöjää ja näitä hiilihydraatteja vältteleviä karppareita. Toista se vaan oli ennen, ainakin meillä maalla. Syötiin mitä oli ja mitä saaliiksi saatiin. Tietysti mahdollisimman monipuolisesti kalaa, lihaa, siihen lisää kasviksia, marjoja ja sieniä. Enpä tiedä ihanampaa kuin tuoreen juuri paistetun ruisleivän tuoksu! Onneksi meillä on naapurissa pieni, oivallinen leipomo, jonka ruisleipälimppua tunnettu ravintoprofessorimmekin kädessään piti eilisen IS:n jutussa. Sitä paitsi - sekin on nyt tutkittu, herkuttelijat ovat mukavampia ihmisiä kuin ei herkkusuut! Ja sitten se rasva, molempi parempi. Voita voi käyttää hyvin parantamaan ruuan makua joskus, ei kai se syntiä ole. Enimmäkseen käytän maukasta oliiviöljyä ruuan laitossa. Leivälle pistän helposti leviävää margariinia. Sodan kai siitäkin aiheesta saa aikaan, jos ei ole muuta puuhaa! Ylipainoon on hyvin helppo apu, liikunta.

Miksi karppaus olisi muka terveellistä, kun  jokainen viisas syömäri tietää, että leivästä saa arvokkaita kuituja, jotka ovat suolistollemme mitä parhaimpia eli estävät syöpää. Jos haluaa karpata, voi mielestäni jättää pullat ja makeat hiilarit pois, muttei leipää. Tietysti Suomessa on vielä syömisen vapaus, kukaan ei pakota ketään syömään tiettyjä ruokia, mutta lapset pitäisi suojella näiltä muoti-ilmiöiltä ja eikä olla uusymmärtämätön! Jos syöminen on jo kuin uskontoa, ollaan aika hakuteillä sitten nälkävuosien!

maanantai 24. lokakuuta 2011

Herra Hakkarainen


Mauri Kunnaksen hahmo herra Hakkarainen sai markkinoijan, kun kuuluisa kansanedustajamme Hakkarainen pitää lehdistön valppaana tokaisuillaan. Milloin huumorilla, milloin puoliksi tosissaan. Mutta hän edustaa kyllä mielestäni sanomisissaan ja mielipiteissään varsin paljon kansan syvien rivien ääntä! Tunnen monta mummelia ja papparaista, jotka ovat samaa mieltä edustaja Hakkaraisen kanssa. Ja onhan Suomessa sananvapaus, siis miksi vaientaa heidän ääntään. Jokaiselle mielipiteelle pitää olla kanava, jotta demokratia toteutuu. Onhan hyvä tietää, mitä se syvä kansa on mieltä tämän hetken asioista.  Suhtautuminen ääri-ihmisiin on aina ollut osalla kansaa varauksellista, kautta historian. Se on hyvä tietää, missä mennään ja mitä ajatellaan.

Herra Hakkarainen muistuttaa paljon satukirjan esikuvaansa, vuohta, joka kulkee sininen liina silmillään unissaan. Laukoo mielipiteitä, eikä näe eikä kuule ihmisten ilmeitä eikä kommentteja eteenpäin porskuttaessaan. Mutta miten käy unissakävelijälle, hänhän voi vaikka hukkua tai törmätä seinään? Mielestäni tarvitsemme julkisuuteen herra hakkaraisia, vaikka en hänen mielipiteitään aina oikein ymmärräkään. Joskus itkettää, joskus naurattaa!

perjantai 21. lokakuuta 2011

Lakko vain lisää tätä lamaa! - Strike!

Teknologiateollisuuden ala meni lakkoon että jysähti! Lähes puolet Suomen viennistä pysähtyi. Vaatimuksena lisää liksaa ja koulutusvapaata. Mitäpä siitä seuraa; no aivan varmasti lisää ongelmia ja työnantajapuolelle harmaita hiuksia. Tämä on sitä omaan napaan tuijottamista pahimmillaan. Ei haluta nähdä asioita laajemmin. Jos syytetään työnantajia ahneudesta, mutta nyt sanoisin, että työntekijät ne vasta ahneita ovatkin. Tästä ei seuraa muuta kuin se, että työpaikkoja vähennetään taas entistä enemmän. Olisivat tyytyväisiä, että on edes työpaikka, miksi lakkoilla näinä vaikeina aikoina! - Metalli on siis rautaa vai mitä liene? Taipuuhan se rautakin!

Professori Vesa Puttonenkin ihmettelee samaa asiaa; missä ihmeen maailmassa nämä lakkoilijat elävät!

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/10/1415940/professori-missa-maailmassa-lakkoilijat-elavat

torstai 20. lokakuuta 2011

Barbit ja muut pikkuneitien nuket


Olimme eilen sukulaislapsen 4-vuotissynttäreillä.  Veimme pikkuneidille barbinuken, kun hän sitä toivoi. Barbi oli vielä lääkäribarbi, kun tytön äiti on lääkäri. Olen seurannut keskustelua laihojen barbien vaarallisista vaikutuksista lapsiin. Höpö-höpö-sanon minä! Siskollani ja minulla oli ensimmäisiä barbeja maalla aikoinaan, kenelläkään muulla niitä ei vielä ollut. Tätimme osti ne etelä-Suomesta ja olimme hieman ylpeitä niistä. Aikanaan luovuimme niistä ja annoimme ne serkkutytöille. Eipä barbit vaikuttaneet ainakaan meihin siskoksiin siten, että olisimme sairastuneet anoreksiaan. Vähän jopa olisivat saaneet mielestäni vaikka vaikuttaakin, kun kiloja tulee aivan itsestään. Syömisen malli tulee kotoa ja erityisesti äidiltä. Maalla tehtiin hyvää ruokaa, käytettiin rasvaa ja kermaa, mutta myös paljon kasviksia, marjoja ja sieniä. Äiti elää terveenä vieläkin, ei ole muistisairauksia eikä paljon muutakaan. Isänikin eli lähes 90-vuotiaaksi ja oli teräväpäisenä kotona loppuun asti. - Mielestäni barbileikit kasvattavat tyttöjen verbaalista lahjakkuuta ja lisäävät keskinäistä sosiaalisuutta. Eiväthän pojatkaan muutu hirviöiden näköisiksi, vaikka he leikkivät pikkuhirviöillä ja dinosauruksilla.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Keksintöjä - Inventions

Joku "viisas" sanoi joku aika sitten, että kaikkihan on jo keksitty. Olen täysin toista mieltä. Maailma on täynnä huonoja keksintöjä. Siis tarvitaan paljon uusia ja parempia jopa paranneltuja keksintöjä. Erityisen paljon tarvitsemme keksintöjä, jotka pelastavat maailman! Eli ympäristöä säästäviä keksintöjä, autoja jotka ovat parempia, teknisiä välineitä, jotka toimivat! Ongelmiahan tällä saralla riittää.

Kyllä nauroimme tässä jutulle, joka kertoi uudesta vessapaperirullasta, jonka voi huuhtoa  pöntöstä alas. Sehän on todella huono keksintö, koska ihminen on tunnetusti tyhmä. Eihän se rulla liukene vedeksi kuitenkaan?  Aika moni alkaa huuhtoa alas rullia ja muutakin tavaraa, joka ei ole tarkoitettu huuhdottavaksi. Olihan joku yrittänyt vetää jopa sohvansa alas wc-pöntöstä! Varmaan laittoi palasiksi ensin, mutta ei tainnut siinä työssä onnistua. - Tässäpä tuli taas todistettua ongelma, joka on vanhan sohvan hävittäminen. Se ei ole ongelmatonta. Nyt kaikki kalustesuunnittelijat ideoimaan sohvaa, jonka voi hävittää helposti. Samoin on monen muun tavaran kanssa. Hyvä keksintöhän syntyy tunnetusti olemassa olevasta ongelmasta. Ja me naiset, muistakaamme kertoa se ongelma ääneen, joka on kotona tai työssä, siitä voi syntyä hyvä keksintö. Monesti sivuutamme vain ongelman ja toteamme mielessämme, että miksi tuokin on noin hankalaa, emmekä tajua, että senkin ongelman voisi ratkaista.  - Naiset, nyt keksimään! Naiskeksijöitä on liian vähän. Keksiminen on tuotekehittelyä parhaimmillaan. Keksijä voisi olla tuotekehittäjä. Tai inventtori. Innovaatio-sana on mielestäni kärsinyt inflaation, kun sitä käytetään joka mutkassa! Lähdenkin tässä taas innovoimaan.....?!!

tiistai 18. lokakuuta 2011

Salatut elämät ja muut sarjat - I hate violence!

Eilen vilkaisin tv:stä Salattujen elämien "loppuhuipennusta". HUH! Sarjan, jota katsotaan klo 19.30 -20.00, pitäisi kyllä tuntea jotain vastuuta. Eilisen sarjan lopussa nuori nainen löi väkivaltaisesti nuorta miestä ja tuuppasi hänet mereen. Onko tuo perhesarja? Mitä käsikirjoittajien päässä liikkuu? Olen kasvatustieteenalan koulutuksen saanut ja en voi kuin kauhistella tuota vastuuttomuutta! Sarja pitäisi lopettaa ehdottomasti. Kotimaiset sarjat ovat todella kuvottavaa katsottavaa, samoin Kotikatu, joka on hyvä kun lopetetaan. Aiheet, joiden piirissä sarjoja pyöritetään, eivät ole normaalia arkea. Onko jokaisen arjessa sarjojen pakollinen lesbo tai homopari, mielestäni ei aivan. Ymmärrän senkin näkökannan, mutta nyt ei ole enää sarjaa, jossa ei ole joku poikkeavuus. Sekin jo ihmetyttää ja kummastuttaa meikeläistä. Hyväksyn monenlaista poikkeavuutta, mutten jatkuvaa väkivallalla mässäilyä. Se alkaa jo vihastuttaa! Vaikutuksia vähätellään eikä niitä haluta myöntää, mutta totuus on toinen.

Käsikirjoittajien pitäisi miettiä pitempiaikaisia psykologisia vaikutuksia ihmisiin, erityisesti nuoriin ja lapsiin. Miten esikuvat vaikuttavat erityisesti pieniin lapsiin. Agressiiviset esikuvat tekevät todellakin väkivallasta liian luonnollista ja arkipäiväistä. Nyt Ruotsissa on tapettu 4-vuotias lapsi. Tekijäksi epäillään jopa toista lasta. Lapset ovat yhä agressiivisempia. Tampereella puukotti koulusta palaava pieni poikalapsi tuttavan sukulaista,  pientä tyttölasta, mutta onneksi ei mennyt henki.

Lasten agressiivisuuteen on paljon syitä. Television vaikutus on aivan kiistaton. Käsikirjoittajien vastuu on liian suuri. Katsojalukujen lisääminen ei saa olla syy, jos käytetään silmitöntä väkivaltaa höysteenä. On tunnettava lasten mielen herkkyys näkemilleen tapahtumille, se johtaa ongelmallisin mielikuviin, jotka eivät ole aina turvallisia lähipiirille. Jokainen vanhempi ei ehdi tai ei tajua vahtia lastensa katsomisia.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Kesämökki talvikuntoon - October sceneries from cottage

Eilen lauantaina oli taas yksi aurinkoinen ja erittäin kaunis syysiltapäivä. Menimme mökille laittamaan paikkoja talvikuntoon. Otimme kaiken syötävän pois hiiriltä kaapeista, toimme pyykkejä, peitimme veneen, kannoimme tavaraa suojaan. Käymme piipahtelemassa ulkoilun takia mökillä niin kauan kuin sinne autolla pääsee. Talvella emme siellä käy ja eivät käy varkaatkaan, kun sinne ei ole tietä eikä siellä ole mitään arvokasta. Mökiltämme seurasimme taas, kun salakalastajat ovat kokemassa verkkojaan, ei näyttänyt tulevan kalaa. Porukkaa oli nyt enemmän kuin aiemmin eli neljä henkeä. Verkot ovat kiinni rannan puissa ja pensaissa eikä verkkomerkkejä näy. - Joutsenperhe lipui salmessa pitkin rantoja järven selälle päin. Se oli kaunis näky, mutta kaksi poikasta ovat aika pieniä vielä lentämään etelän lämpimään. Maisemat olivat mykistävän kauniita, mutta pohjoistuuli puhalsi jo viileästi, oli vain + 6C.
































keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Joutsenten lähtö

Eilen iltapäivällä oli aurinkoista pitkästä aikaa ja heti töiden jälkeen lähdin pitkälle lenkille koiran kanssa. Taivaalta alkoi kuulua surkeata ja hätäistä joutsenen huutoa. Katsoin rannassa ylös ja näin kun neljän joutsenen parvi lensi kohti etelää. Perässä aika pitkän matkan päässä tuli vielä viides joutsen. Se piti tosi kovaa ja surkeaa meteliä. Kaverit eivät odottaneet sitä tai se oli liian nuori tai vanha tai heikko lentämään muun porukan mukana. Sellaista se on luonnossakin, aina joku jää jälkeen muista. Tuo huuto kuulosti niin surkealta, että meinasin huutaa; hei oottakkaa nyt ihmeessä tuota kaverianne tai ei saa jättää kaveria! - Kesä on mennyt, muuttolinnut lentävät taas etelään. Uusi kevät ja kesä edessä päin - kyllä on mukavaa! Yhden talven nyt kestää aina sisukas suomalainen.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Kuopioon

Ajelin eilen kauniissa syyssäässä Espoosta Kuopioon. Ruska oli komein Uudellamaalla. Aurinko helotti koko matkan, jolloin ajaminen on melkeinpä nautinto. Pysähdyin vain kerran, Mikkelissä. Siellä lempipaikkani on Tertin kartano ja sen viehättävä kahvila http://www.tertinkartano.fi/kahvila  Voin suositella sitä jokaiselle. Se on rauhallinen, luonnon keskellä, hyvää kahvia ja ihania leivoksia. Ulkoilla ja liikkua voi vaikkapa puutarhassa. Sunnuntaina oli myös lounas. Otin kupin ruusukahvia ja todella herkullisen, mehevän suklaakakun palan, joka oli koristeltu kehäkukan oranssilla pikkuisilla kukan terälehdillä. Kahvilassa on myös hyvä herkkumyymälä, josta saa tuliaisia ja herkkuja mukaan. Ostin kartanon omaa salaattikastiketta ja ruusunlehtihyytelöä sekä kartanon omaa mysliä, jossa oli seassa ruiskukan lehtiä! Mummille löytyi kaunis pitsinen valkoinen joululahjakori.

Syyslomamatkani onnistui hyvin. Vaikka Hgissä satoi joka toinen päivä, ehdin mielestäni paljon. Tapasin sukua ja lapsiamme sekä tuttuja. Kävin kaupungilla, myös silloin kun Stockalla oli ne hullut päivät. Ën ostanut juuri mitään, paitsi kirjan Akateemisesta. Inhoan liikaa ihmispaljoutta, enkä keksi mitään järkevää ostettavaa ruuhkassa ja kassoille jonottaminen on ajan tuhlausta.  Kiersin parina päivänä lähes kymmenen taidenäyttelyä, mm Ateneumin, Kiasman, Taidehallin, Taidesalongin... ym. Paras oli tennispalatsin taidemuseon Akseli Gallen-Kallelan suuri näyttely. Hyviä olivat Ateneumin Lappi-näyttely ja Kiasman Afrikka-Ars. Tein aamupäivisin etätöitä. Kävin valokuvaamassa ja nauttimassa syysmaisemista Fiskarsin ruukkikylässä parhaana aurinkoisena päivänä. - Vaihtelu virkistää välillä. Kotiiin tultua huokaan aina onnesta, että pääsimme muuttamaan aikoinaan pois Hgistä Savoon. Moni asia on täällä mielestäni paremmin ja luonto on lähempänä. On leppoisuutta ja rentoa menoa. Mikseivät ne tajua markkinoida tätä meidän ihanaa kaupunkiamme sinne Fimean porukoille, mitä hyvää täällä on. Ei tämä mikään junttila ole. Lyhyet matkat ja turvallista menoa perheille. Luonto ja vielä kerran luonto! Ja mukavat ihmiset!

Yksi todella kiinnostava piirre näkyy jo Hgin katukuvassa. Maalais-lähiruoka- ja luomutuotteet. Niitä myymälöitä nousee nyt kuin sieniä. Sama trendi oli NYC:ssä jo pari vuotta sitten. Lisää maalaistuotteita suoraan tiloilta, lähiruokaa, aitoa itse tehtyä. Ihmiset ovat varmaan jo kyllästyneet muovisiin valmispakkauksiin, jotka ovat täynnä lisäaineita säilyvyyden takia. Ja onhan itsetehty ruoka maittavampaa. Suomi tulee vaan aina jälkijunassa näiden hygienia yms määräysten takia. Vaikka onhan se ruuan puhtauskin tärkeää. Jos asuisin Hgissä, perustaisin leipomon Lauttasaareen.
Havis Amanda sateessa.


Silakkamarkkinoille Kauppatorille!


Silakkamarkkinapaikoilla ei ollut ruuhkaa.


Tertin kartanon kahvila ja puutarha lokakuussa.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Valtterin kirppis on kiva kokemus

Olin tänään lauantaina ensimmäisen kerran Valtterin kirppiksellä Hgissä myymässä omia ja suvun vaatteita. Olihan se tosiaan avartava kokemus. Varsinainen näytelmä. Sain myös kohtuullisen hyvän tuloksen. Se on myös kaiken kansan kohtaamispaikka. Hienot ladyt ja herrat kohtaavat kansanosaa, joka jäisi monella muuten aika vieraaksi. Siellä ovat rikkaat perijättäret ja maahanmuuttoväki kasvotusten. Ulkomaalaisia oli ainakin puolet asiakkaista - virolaisia, venäläisiä, afrikkalaisia, japanilaisia. Kahdeksan tunnin aikana sattuu kaikkea hauskaa ja näkee monta julkkisnaamaakin, jopa kansanedustajia. Kirppis on sosiaalinen tapahtuma vailla vertaa. Sinne ei kannata mennä pelkästään tienaamaan, vaan viettämään laadukasta vapaa-aikaa. Olin liikenteessä jo ennen klo 7 aamulla auto täynnä enimmäkseen vaatetta. Arvotavara kannattaa jättää kotiin, ettei tarvitse vahtia näpistelijöitä. Ensimmäiset ostajat tulivat heti ja heiltä sain parhaan hinnan noin 5-20 euroa. Kauneimmat vaatteet, neuleet, kirjat, laukut, kengät, vyöt tekivät hyvin kauppansa. Ehkä onnellisin se oli se täti, joka sai ilmaiseksi miehen neuleen, kun huomasin sen rikkinäiseksi. Hyvän mielen jakamisestakin saa iloa pitkäksi aikaa. Hauska oli myös seurustella reilu kahdeksan tuntia kahden viereisen myyntipöydän nuoren neidon kanssa, joiden molempien äidit olivat itäisestä Suomesta. Siinä kävi aikamoinen räpätys ja nauru, kun karjalaiset kauppiaat tekivät kauppaa! Asiakkaita kävi pöytäni ympärillä päivän aikana varmaan lähes sata. Ihmiset kyselevät kaikenlaista, jopa uikkareita! Koruja ja hajuvesiä kysyivät ulkomaalaiset miekkoset. Onhan siellä porukkaa, joka myy kauppiaismaisesti tavaraa, mutta poliisi kiertää ja ratsaa. Näin, kun joku sai sakot. Mutta suurin osa ihmisistä myy vanhaa ja käyttökelpoista tavaraa.

Jos opiskelee kaupallista alaa, suosittelen jokaiselle nuorelle, että menee harjoittelemaan myynti- ja markkinointitaitojaan vaikkapa tälle kuuluisalle suurelle kirppikselle. Taatusti hymyilevä, iloinen, myönteinen, keskusteleva, jutteleva, puhuva, ystävällinen  ihminen myy paremmin ja enemmän.

Kirppisajatus on yksi ympäristöystävällisimpiä ideoita, jossa on  järkeä ja viisautta. Maahanmuuttajat ja työttömät saavat edullisesti tarvitsemiaan tavaroita ja vaatteita, nuoret ja vanhemmatkin saavat vaatteet kiertoon ja itselleen muodikkaita asuja. Näin muutaman aika trendikkään nuoren, kuin suoraan muotinäytöksestä. Jos ei muuta, se on suuri sosiaalinen kohtaamispaikka, jossa ei tunne olevansa ainakaan yksin. Juttuseuraa on niin paljon, että lopun päivää voi olla aika hiljaa.

torstai 6. lokakuuta 2011

Fiskarsin syystunnelmia

Kun nyt olen täällä etelässä hieman lomailemassa, päätin ajella kauniina syyspäivänä eli eilen katsomaan, miltä se kuuluisa Fiskarsin ruukkimiljöö näytti. Sää oli mitä parhain ja  oli kyllä ilo ulkoilla siellä kolmisen tuntia ja haistella puhtaan raikkaita syystuoksuja. Aurinko väritti uinuvan kylän maalauksellisen kauniiksi. Kuljin hiljakseen ympäri vanhaa kylää ja kuvasin maisemia, jotka tulivat nyt päivän aikana ensi kerran tutuiksi. Elämä oli todella rauhaisaa tässä 600 hengen kylässä, missä monenlaiset taiteilijat ja tavalliset ihmiset asustavat sulassa sovussa. Slow feeling!