Salatut elämät ja muut sarjat - I hate violence!

Eilen vilkaisin tv:stä Salattujen elämien "loppuhuipennusta". HUH! Sarjan, jota katsotaan klo 19.30 -20.00, pitäisi kyllä tuntea jotain vastuuta. Eilisen sarjan lopussa nuori nainen löi väkivaltaisesti nuorta miestä ja tuuppasi hänet mereen. Onko tuo perhesarja? Mitä käsikirjoittajien päässä liikkuu? Olen kasvatustieteenalan koulutuksen saanut ja en voi kuin kauhistella tuota vastuuttomuutta! Sarja pitäisi lopettaa ehdottomasti. Kotimaiset sarjat ovat todella kuvottavaa katsottavaa, samoin Kotikatu, joka on hyvä kun lopetetaan. Aiheet, joiden piirissä sarjoja pyöritetään, eivät ole normaalia arkea. Onko jokaisen arjessa sarjojen pakollinen lesbo tai homopari, mielestäni ei aivan. Ymmärrän senkin näkökannan, mutta nyt ei ole enää sarjaa, jossa ei ole joku poikkeavuus. Sekin jo ihmetyttää ja kummastuttaa meikeläistä. Hyväksyn monenlaista poikkeavuutta, mutten jatkuvaa väkivallalla mässäilyä. Se alkaa jo vihastuttaa! Vaikutuksia vähätellään eikä niitä haluta myöntää, mutta totuus on toinen.

Käsikirjoittajien pitäisi miettiä pitempiaikaisia psykologisia vaikutuksia ihmisiin, erityisesti nuoriin ja lapsiin. Miten esikuvat vaikuttavat erityisesti pieniin lapsiin. Agressiiviset esikuvat tekevät todellakin väkivallasta liian luonnollista ja arkipäiväistä. Nyt Ruotsissa on tapettu 4-vuotias lapsi. Tekijäksi epäillään jopa toista lasta. Lapset ovat yhä agressiivisempia. Tampereella puukotti koulusta palaava pieni poikalapsi tuttavan sukulaista,  pientä tyttölasta, mutta onneksi ei mennyt henki.

Lasten agressiivisuuteen on paljon syitä. Television vaikutus on aivan kiistaton. Käsikirjoittajien vastuu on liian suuri. Katsojalukujen lisääminen ei saa olla syy, jos käytetään silmitöntä väkivaltaa höysteenä. On tunnettava lasten mielen herkkyys näkemilleen tapahtumille, se johtaa ongelmallisin mielikuviin, jotka eivät ole aina turvallisia lähipiirille. Jokainen vanhempi ei ehdi tai ei tajua vahtia lastensa katsomisia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät keikkuen tulevi

Ajatuksia suosikkirunoilijaltani Kahil Gibranilta

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!