Barbit ja muut pikkuneitien nuket

Olimme eilen sukulaislapsen 4-vuotissynttäreillä.  Veimme pikkuneidille barbinuken, kun hän sitä toivoi. Barbi oli vielä lääkäribarbi, kun tytön äiti on lääkäri. Olen seurannut keskustelua laihojen barbien vaarallisista vaikutuksista lapsiin. Höpö-höpö-sanon minä! Siskollani ja minulla oli ensimmäisiä barbeja maalla aikoinaan, kenelläkään muulla niitä ei vielä ollut. Tätimme osti ne etelä-Suomesta ja olimme hieman ylpeitä niistä. Aikanaan luovuimme niistä ja annoimme ne serkkutytöille. Eipä barbit vaikuttaneet ainakaan meihin siskoksiin siten, että olisimme sairastuneet anoreksiaan. Vähän jopa olisivat saaneet mielestäni vaikka vaikuttaakin, kun kiloja tulee aivan itsestään. Syömisen malli tulee kotoa ja erityisesti äidiltä. Maalla tehtiin hyvää ruokaa, käytettiin rasvaa ja kermaa, mutta myös paljon kasviksia, marjoja ja sieniä. Äiti elää terveenä vieläkin, ei ole muistisairauksia eikä paljon muutakaan. Isänikin eli lähes 90-vuotiaaksi ja oli teräväpäisenä kotona loppuun asti. - Mielestäni barbileikit kasvattavat tyttöjen verbaalista lahjakkuuta ja lisäävät keskinäistä sosiaalisuutta. Eiväthän pojatkaan muutu hirviöiden näköisiksi, vaikka he leikkivät pikkuhirviöillä ja dinosauruksilla.