Hae tästä blogista

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Raamisopimus ei yrittäjiä naurata

Päättäjät ovat tyytyväisiä raamisopimukseen ja varmaan moni palkansaajakin. Mutta entäs yrittäjät? Kyllä uudet raamit pistävät työntantajat koville. Heti tammikuussa kaikille työntekijöille 150 euroa lahjarahaa. Reilun vuoden aikana melkein 3 % palkkojen korotus. Koulutuspakko kolme päivää, jonka työnantaja tai työntekijä voi määrittää??? Huh-huh!  - Mitäpä tästä seuraa? No veikkaan, että kun tämän vuoden tilinpäätökset on saatu selväksi, ensi vuoden puolella satelee potkuja ja irtisanomisia, niin että työntekijät saavat lähteä raamit kaulassa etsimään uusia työpaikkoja tai kouluttautumaan.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Jääkiekkokahakat

Olen aina ollut jääkiekon ystävä ja jopa itsekin pelasin nuorena, koulussa lukiossa ja kotona veljieni kanssa. Yleensä olin maalivahtina. Seurasimme koko perhe jännityksellä kisoja tuvassa, jopa äitimme juoksi navetasta tai sikalasta kiireellä katsomaan kanssamme pelejä. Hän seuraa edelleenkin 82-vuotiaana innolla Suomen liiga-pelejä ja MM-kisoja! Pysyypähän mummo virkeänä, kun on jotain jännitystä elämässä.

Nyt ovat sitten saaneet rangaistuksensa jääkiekkohuligaanit!? Katsoin sen Pelicans - HIFK ottelun  videon tänään ensimmäisen kerran ja mielestäni ei ollut kyse edes suuresta tappelusta. Pientä nujakkaa, kun ei edes tullut vaurioita tai verinaarmuja. Tuon ikäiset poikalapset ovat luonnostaan sellaisia, että he haluavat ottaa mittaa toisesta. Tiedän sen, kun minulla on kolme veljeä. Harva se päivä he nujakoivat ja painivat lapsena tai nuorena. Yleensä ulkona kesällä tai sisällä tuvassa talvella. Me siskot katsoimme nauraen vieressä ja seurasimme, etteivät he satuttaneet toisiaan. Eivätkä satuttaneet, se oli leikkiä! Vauhdikasta leikkiä ja lisäsi veljesten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Hyvissä väleissähän he ovat vieläkin. Samaa nujakointia on varmaan pelaajilla. Aika kohtuuttomia nuo rangaistukset. Pelikieltohan masentaa kaikkia, pelaajia ja katsojia. Olisi riittänyt kunnon puhuttelu. Jos olisi jotain vakavaa sattunut, olisi se toinen juttu. - Ehtipä taas ehtoinen presidenttimmekin kommentoimaan poikasten tappelua! Eikö olisi joku muu tärkeämpi kommentoimisen aihe maan emolta, vaikkapa perheväkivalta tai parisuhdeväkivalta, jota tapahtuu koko ajan?

perjantai 25. marraskuuta 2011

Susi on susi eikä sushi - wolf and wolves too near our town!

Meillä täällä itäisessä Suomen maassa on todellakin susia, jopa laumoittain, vaikkeivat etelän ihmiset sitä tunnu oikein ymmärtävän. Luulevat vaan, että ne eivät ole edes vaarallisia, sellaisia koiran tapaisia haukkuja. Oikeasti ihmiset täällä pelkäävät sutta enemmän kuin karhua, koska ne sudet liikkuvat laumoissa. Pimeällä ei kukaan naisihminen lähde mielellään yksin lenkille lähellä metsäalueita. Koirat saavat kyytiä susista, kun ne todellakin syövät niitä nälissään. Lapsia pelottaa kulkea kouluun kävellen tai koulutakseille tai bussiin aamu-iltahämärissä. Tiedän, että meille nauretaan etelän kaupungeissa, mutta toivottavasti vievät täältä salaa noita susia vaikka keskelle Helsinkiä Laakson ja Pirkkolan metsiin muutaman suuremman lauman. Sitten ehkä susipuolustajat voisivat tajuta todellisen tilanteen. Itse en mene enää yksin metsään marjaan tai sieneen, koska metsät ovat täynnä petoja. - Joku ehdotti tänne neuvojia, miten kohdata susi - voi voi sentään, neuvot kyllä siinä tilanteessa ainakin minulta unohtuisivat!

Suden jälkiä lähimetsässä!

28.11.

Nyt oli sitten uutinen, että susipari oli liikkunut tuossa lähellä Kuopion eteläpuolella koulun pihapiirissä! Sus siunatkoon! Jos samanlainen susipari olisi ollut vaikkapa Hgissä Lauttasaaren koulun lähellä, se olisi varmaan määrätty tapettavaksi heti sen takia, että susi on vaarallinen lapsille ja muillekin, varsinkin syksyllä ja alkutalvesta, kun ne ovat vielä erityisen nälkäisiä. Nyt niitä melkeinpä silitellään luonnonsuojelijoiden puolesta, kun ne liikkuvat täällä Savossa. Taitaa olla niin, etteivät ihmiset ja koirat ole täällä yhtään niin arvokkaita kuin pääkaupunkiseudulla. Susi jos hieman pelottaa meitä, niin mitäs ne etelän ja EU:n ihmiset siitä välittävät! Luuletteko susien puolustajat, että kukaan lähtee iltalenkille pimeällä ihan huvin vuoksi, jos susia liikkuu laumoissa lähellä?

PS- nyt ne sudet ovat jo muuttuneetkin juorupuheissa koiriksi! Joopa joo villikoiriahan ne varmaan ovat, kun poliisit ovat kieltäneet kertomasta taas totuuden, kuten tehtiin karhujen kanssa, kun ne nukkuivat talven Puijon tornin läheisessä metsässä pari talvea sitten. Etteivät ihmiset pelästyisi liikaa - jos se onkin satua koko susihukka!

torstai 24. marraskuuta 2011

Elämmekö yli varojemme?

Pertti Salolainen ja Anne Brunila paukuttivat totuuksia esille tänään presidenttimme koolle kutsumassa foorumissa. Eli elämme liikaa koko ajan yli varojemme. Se on varmaan täyttä totta. Palkat ovat nousseet huimaa vauhtia. Lisää halutaan joka alalla. Lakkoilijat ajattelevat vain omaa napaansa, eivät valtiota. Matkoja tehdään työn merkeissä hullun lailla, juhlia ja seminaareja pidetään kiihtyvällä vauhdilla. Ja tämä huikea elintaso edellyttää koko ajan lisää tarvittavaa lainarahaa. Eihän mikään pienikään talous kestä jatkuvia lainoja, saati sitten valtio. Tai koko Eurooppa tai Amerikka. Jotain pitäisi tehdä, että saadaan älytön kuluttaminen aisoihin. Ei raha kasva puussa, vaikka rahapuu-niminen huonekasvikin on olemassa. Kukaan ei ole vielä keksinyt rahakonetta. Paitsi Kalevalan Seppo Ilmarinen, kun hän keksi Sampo-ihmekoneen, joka teki rahaakin. Se meiltä vain puuttuu! Kuka keksii Suomen Sampo-koneen?

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Oikeutta eläimille - miksei ihmisille?

Taas ovat vauhdissa sikaloiden salakuvaajat, kantavat kuulema joulukinkkuja Helsingissä esille torille, no tekemisen puutetta näillä nuorilla tuntuu vain olevan. Mikseivät he pidä kovaa ääntä ihmisten oikeuksien puolesta, lasten, vanhusten, sairaiden, unohdettujen, yksinäisten, asunnottomien? Menisivät kameroineen salaa kuvaamaan vaikka vanhainkoteihin tai päiväkoteihin! Luettelo kaltoinkohdeltujen ihmisten kohdalla on loputon. Suomessa on sikapossuilla todella hyvät oltavat verrattuna moneen muuhun eurooppalaiseen maahan. Lähisukulaiseni omistaa suuren sikalan ja siellä possut ovat kuin hotellissa, hyvässä hoidossa, lämpimässä ja mukavassa täysihoitolassa. Ne olosuhteet kelpaisivat monelle ihmisellekin. Ilmaista ruokaa ja hyvää hoitoa! Ja hyvä nuoriso, ne ovat vain sikoja, eivät ihmisiä. Sikaa kasvatetaan siksi, että siitä saa hyvää kinkkua. Kyllä on niin lapsellista touhua, kun kinkkuaika on taas tulossa.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Arvot hukassa!

Nyt puhutaan arvojohtamisesta ja arvoista yleensä. Presidenttipeli sai arvokeskusteluun taas vauhtia, mikä onkin todella hyvä. Mielestäni suomalaisilta ovat arvot hukassa, niin myös nykyiseltä presidentiltä. Tarja Halosen arvot ovat aika kaukana omistani, koska hän ei ole millään tavalla kahden kauden aikana puhunut vaikkapa naisten ongelmista Suomessa tai maailmassa. Moni nainen on vain edelleen palkkakuopassa vaikka olisi kouluttautunut pitkään. Suurituloiset ovat lähes suurin osa miehiä eli johtopaikat syövät miehet. Haloselta odotettiin näkyvää roolia naispresidenttinä ja  siksipä moni nainen sortui tai erehtyi häntä äänestämään naisasiat mielessään. Toisin kävi. Jos jotain Halosen kaudelta on jäänyt mieleen, se on rasismin vastustaminen ja homojen oikeudet. Muuta en muista mainittavaa. Niistä muotiarvoista riittää puhujia ja puolustajia muutenkin, sinänsä ok, mutta presidentti voisi edesauttaa monessa paljon tärkeämmissäkin arvoasioissa tuoden niitä esille puhumalla. Köyhyys ja nuorisotyöttömyys, miten niistä päästään eroon muutenkuin nostamalla rikkaiden veroja ja siirtämällä tukea köyhille. Köyhyys postuu yrittämällä ja työtä tekemällä, kouluttautumalla, se on minun lääkkeeni. Ja se ulkopolitiikka, miksi pitää aina nyökytellä tuonne itäänpäin. Miksei mennä Natoon, pelottaako niin paljon mitä ne venäläiset sanovat? Ja eikös se Nato ole jo muutakin kun sotilasliitto, mielestäni enemmänkin rauhaa edistävä organisaatio. Toivottavasti seuraava presidentti on se todellinen arvojohtaja ja tuo esille suomalaisen enemmistön toivomat arvot.

Omat arvoni ovat tietysti sieltä kotoa ja vähän koulustakin; koti, isänmaa ja uskonto, työ, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus. Lapsuuteni arvojohtaja oli eniten  kotona suurperheemme kanssa asunut ukkimme vanhempien lisäksi. Ukki opetti meille lapsille joka päivä asioita, jotka muistan lopun ikääni. Kohteliaisuus, hyvät tavat, kielen käyttö, ja muita elämän taitoja. Ukkiamme voisi sanoa jopa lapsuuden perheemme kotiopettajaksi ja arvostimme ja kunnioitimme häntä paljon. Miten on tänäpäivänä? Nuoret haukkuvat vanhempiaan, opettajiaan, auktoriteetteja, kyseenalaistavat perinteet, traditiot, isänmaan, uskonnon, avioliiton, käytöstavat, ja työkään ei ole monella enää kunniassa. Mistä ne arvot haetaan? Kaveriporukasta, televisiosta, netistä, maailmalta? Voihan olla, ettei arvoja ole enää vanhemmillakaan. Miksei haluta nostaa esille arvoja, jotka todellakin kantavat elämässä pitkälle? - No joku voisi sanoa, että onpas vanhanaikaista, niin onkin ja ei se mitään haittaa. Nuorena olin minäkin aika radikaali mielipiteiltäni, mutta elämä opettaa - arvoissakin.

Vanhassa kansakoulun laulukirjassamme oli tämä Otto Kotilaisen arvolaulu, jota lauloimme joka viikko. Siinä laulussa kiteyvät monet arvoasiat, jotka voisivat olla arvossaan vieläkin Suomen maassa.

1. Arvon mekin ansaitsemme
Suomen maassa suuressa,
ehk' ei riennä riemuksemme
leipä miesten maatessa,
laiho kasvaa kyntäjälle,
arvo työnsä täyttäjälle.
Lal la.....
2. Suomen poika pellollansa
työtä tehdä jaksaapi,
korvet kylmät voimallansa
perkailee hän pelloksi,
rauhass' on hän riemullinen,
mies sodassa miehuullinen.
Lal la la...
3. Suomen tytön poskipäihin
veri vaatii kukkaset:
hall' ei pysty harmaa näihin,
näit' ei pane pakkaset;
luonnossa on lempeyttä,
sydämessä siveyttä.
Lal la
4. Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria,
Väinämöisen kanteleita
täällä tehdään uusia;
valistus on viritetty,
järki hyvä herätetty.
Lal la la .....




torstai 17. marraskuuta 2011

Valelääkärit, valeopettajat, valepsykologit....

Valhetta vain...sitä on nyt riittänyt tänä syksynä Suomessa. Valelääkäreitä alkaa olla joka paikassa, mitenhän monta vielä löytyy, kun aloitetaan se tosi syyni? Valepsykologikin paljastui vasta tai joku viittä vaille valmis. Valeopettajiakin muistaakseni on tavattu, mutta epäpätevä opettaja on jo tuttu tapaus monessa pikkupitäjässä, minne päteviä opeja ei saa millään. Mihin tämä valesyksy päättyykään, no tietysti siihen kauan odotettuun valepukkiin joulukuussa. Valepukit alkavat jo ilmestyä sinne tänne, joten kaikki taitaa olla valhetta... olispa tämä lamakin.  Muuten, jos äitiäni olisi hoitanut valelääkäri, olisin haastanut Valviran oikeuteen. Mielestäni Valviran johto olisi aika nyt vaihtaa ja nopeasti! Tuntuu, että hekin valehtelevat, kun kertovat, miten on tarkkaan tutkittu lääkärien tutkinnot ja on ollut niin paljon muuta työtä, ettei ole tarpeeksi tarkkaan ehditty tutkia, niin mitä he sitten tekevätkään töissä?

maanantai 14. marraskuuta 2011

Koli - mahtava paikka marraskuussakin...













....mutta lähes kaikki viikonloppumatkailijan palvelut puuttuvat. Koli on varmaan Suomen komein ja kaunein paikka, mutta siellä pitävät valtaa varmaankin luonnonsuojelijat, koska matkailukehitys ei ole siellä kehittynyt ajan mukaisena. Onhan se maisema häikäisevä ja tämä kansallimaisema on vailla vertaa, mutta se ei ole tuonut Pohjois-Karjalaan kovinkaan paljon matkailun alan työpaikkoja. Kaikki on ollut pientä näpertelyä. On vain yksi hotelli, se on kyllä ok. Kolin Sokos Ravíntolassa on kyllä hyvä, todella herkullinen gourmet-tason ruoka. Sitä voin suositella kaikille. Kaipaan silti hyvätasoista suurta hotellia, josta saa palveluja, hoitoja, kauppoja, tuotteita, sisäliikuntaa. Missä on ylellinen kylpylä, hyvä saunaosasto? Koli voisi olla vaikka mitä, kun se saisi olla sitä. Joku jarru tai monta jarrua on varmaan kehityksen esteenä? Miksei tarjota elämyksiä suuremmalle ihmismäärälle? Onko se ekologisempaa, että pitää lähteä kauas etsimään lomallaan tekemistä. Kolillekin voi rakentaa luonnon ehdoilla, ekologisesti, jos vain halutaan. Sataman alueella voisi olla vaikka mitä ja rantojahan Pielisellä riittää Kolin lähellä. Suojelussakin voisi olla järki mukana. Luonnonsuojelijat ovat fanaattista porukkaa, jotka eivät ajattele sitä, miten tärkeitä olisivat uudet matkailun tuomat työpaikat alueen nuorille. Suomen matkailun komein jalokivi on paikoillaan täysin hiomattomana Pielisen rannalla.


Olimme viikonloppuna viettämässä kuntoilun merkeissä lauantainta ja sunnuntaita Kolin huikeissa maisemissa. Patikoimme kahtena päivänä. Lauantaina Mäkrän vaaralle, missä Eero Järnefelt maalasi kuuluisia maalauksiaan Kolista. Maisemat ovat aina yhtä henkeä salpaavat, suorastaan mahtavat. Ilma oli lauantaina jopa aurinkoinen iltapäivällä, kun aamun sumu hälveni. Marraskuussakin voi lenkkeillä metsissä, kun on sopivat varusteet. Koli on paikka vailla vertaa, mutta olisi jo aika antaa sen kehittyä maakunnan matkailun vetonaulaksi.

PS - huomasin jostakin uutisen, että Kolille ollaan puuhaamassa Koli Cultura-suurhanketta. Käsittääkseni se on juuri ympäristöystävällinen tapahtumakeskus, jossa on majoitusta ja harrasteita, aika siis näyttää, mitä tapahtuu.





perjantai 11. marraskuuta 2011

torstai 10. marraskuuta 2011

Presidenttipeli alkaa

Nyt tulee taas jännitystä elämään, kun presidenttipelin alkuasetelmat alkavat olla selvillä. Omat arvioni ja mielipiteeni ovat näistä ehdokkaista muodostuneet valitettavasti vain median kautta. En tunne yhtäkään ehdokasta henkilökohtaisesti, joten se joka on hoitanut julkisuuskuvansa parhaiten, voittaa muutenkin. 

Sauli Niinistö on jo nyt median suosikki. Mutta mikään ei ole varmaa, ennenkuin kuin on aivan varmaa. Häirikkö on tietysti Timo Soini. Ja jonkinlaisen kansan osan suosikki. Paavo ja Paavo ja vielä ehkä kolmaskin Paavo?  No, Paavo Väyrynen on ottanut pellen roolin. Itseäänkin häntä jo taitaa hymyilyttää koko touhu. Paavo Lipponen on mörkö, joka pelottaa jo valmiiksi. Apua, en halua nahkurin orsille - vielä! Paavo Arhinmäki on ärhin eli äkäinen nuori mies. Musta hevonen on ehkä vaalea, suomalaista naiskauneutta edustava viisas Eva Biaudet (vaikea sukunimi!), jolta jäi valitettavasti loppututkinto tekemättä. Mutta hän edustaa niitä arvoja, joita jokainen suomalainen voisi edustaa. Miten pelissä käy, kuka tippuu, kuka jää loppupeleihin? Vai vieläkö tulee joku, joka vie potin, ehkä Jorma Ollila tai joku muu? Eipä kukaan voi enää pelastaa peliä, kun pelaajat on jo valittu. Miksi aina uskotaan, että ihme ilmestyy, näistä on nyt valittava. Ainiin - unohdin aivan, olihan vihreiden Pekka Haavistokin joukon jatkona. Siis se julkisuuskuva jotenkin vain vaikuttaa.....ja olihan Sari Essajah mukana, savolainen naisedustus. Ja sitten tulla tupsahti kolmas suomalainen Paavo. Valinnanvaraa meillä tosiaan on!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Vihaiset suomalaiset - Angry finnish

Suomessa ja suomalaisissa on paljon vihaa, väkivaltaa, masennusta, aggressiivisuutta. Onhan sitä tietysti muissakin - joka maasta ja maanosasta sitä löytyy. Jopa trooppisilta saarilta. Tuntuu, että lama ja pimeä aika vain lisäävät ikäviä uutisia, joita emme haluaisi lukea tai nähdä. Mutta viha ei auta, pitää löytää vain joka asiasta hyvät puolensa. Miksi suomalainen isä tappaa perheensä ja vielä lapsensa, miksi puoliso pahoinpitelee, miksi nainen lyö, miksi lapset pakenevat päihteisiin? Miksi...miksi...miksi...kysymyksiä riittää. Luulen, että suurin syy on puhumattomuus ja se, ettei tajuta omaa henkistä tilaa. Eikä osata hakea apua. Hävetään omaa tilaa tai omia tunteita.  Siksi pitää kuunnella ympärillä olevia ihmisiä, jos he yrittävät auttaa. Mitä on vihapuhe? Eihän sillä asioita viedä eteenpäin. Jos on ongelmia, ne pitää selvittää. Ja puhua ja yrittää ymmärtää. Pitäisikö olla uudenlaisia koulutettuja vihapsykologeja, vihaterapeutteja, vihakonsultteja?

maanantai 7. marraskuuta 2011

Valohoitoa pimeässä - Light in our green house

Valohoitoa "talvipuutarhassamme"

Valohan on keksitty jo aikoja sitten! Miksi niin monet valittavat pimeästä marraskuussa? Valot vaan päälle kotona ja ulkona, kun hämärtää. Lisäksi kynttilöitä ja paljon valoisaa mieltä. Pimeään suhtautuminen on pelkkä asennekysymys. Hämärä on mukavaakin, ei näy lika eikä pöly. Mystinen kuin pimeä keskiaika. Ja kahden kuukauden päästä alkaa taas tulla valoa kovalla vauhdilla. Niin, että sitten jo häikäisee. Välissä on mukava punainen jouluaika.

Valohoitoa on mm tv:n katselu, tietokoneruudun tuijotus, elokuvat, teatteri, konsertit, iloinen ilme ja nauru. Meillä on kotona keittiössä lähes 15 erilaista valopistettä. Ne kun aamulla räpsäyttää auki, jopas herää. En kaipaa löhöämään etelään tai itään, kallista valohoitoa ja epäekologista. Nautin suorastaan tästä hämärästä, tekemistä on vaikka muille jakaa, tähän aikaan ideat oikein muhivat. Kädentaitajan kulta-aikaa! Lämmin syksy on onneksi vain jatkunut, lunta en kaipaa kuin jouluksi.

Muuten, karppausjuttuni tässä blogissa ovat kirvoittaneet kommentteihin. En julkaise niistä kuin yhden. Suurin osa on tietysti karppauksen puolesta. Katsojia ja lukijoita on päivittäin paljon, kun aihe on nyt kovasti esillä. Minusta karppaus on jo vanhanaikaista, keksikääpä nyt jo jotain muuta! Olen sitä mieltä, että ruoka on vain pieni osa ihmisen kokonaishyvinvoinnista.

torstai 3. marraskuuta 2011

Isän muisto

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun vanha isäni kuoli äkkiä viime marraskuussa. Olen muistellut häntä ja sytyttänyt kynttilöitä, yhden jo aamulla. Erikoinen tapahtuma sattui aamulla, kun lähdin töihin. Menin autooni ja olin ostanut muutama päivä sitten Kaija Koon uuden kaksois-cd:n ja kuuntelen sitä vain autossa ajaessa. Toisen cd:n olin jo kuunnellut ja nyt kuuntelin toista, jossa oli lauluja, joita en ollut ennen kuullut. Ensimmäinen kappale, joka alkoi soida siitä kohdasta mihin se cd oli eilen jäänyt  oli nimeltään Isä. Olin aika ihmeissäni, koska en tiennyt edes siitä kappaleesta mitään aiemmin. Se laulu kertoo tyttärestä, joka ikävöi isäänsä, kun on eksynyt maailmalle. Elämä on täynnä ihmeellisiä, joskus jopa aivan selittämättömiä asioita.
Hyvää Pyhäinpäivää kaikille lukijoille!

Tässä vielä sanat Kaija Koon laulusta Isä:

Isä, mulla pullopostia ois.
Voitko hakea mut täältä pois?
Sammui valot karttapallon.
Ja ooh, isä, jäädä enää voi en,
röntgenkatseisiin toisten.
Vieraalla maalla olen aivan alaston.
Tänään, kun koitin soittaa, vain
kuulin "There's chaos on the line."
Tunnen selässäni silmät valkohain.
En tiedä, mikä minut tänne toi,
joulukuun helteissä pohjaan paloin
ja kaskaiden ääni liian kovaa soi.

Isä, mulla...
Olen nähnyt Jäämeren kesäyöt
ja Loirren laakson sadonkorjuutyöt
ja kiinnittänyt matkalaukkujen vyöt.
Ooh, ja olen niin väsynyt huomaamaan:
Valtatien päässä uusi tie alkaa.
Sadat kolonnat niitä pitkin taivaltaa.

Isä, mulla...

Minä yötä kuuntelen, kuuleeko minua siellä kukaan?
Hyvästiksi suutelen muistot ja kuljen tähtien mukaan.
Lumivalkoisen taivaan minä joskus jossain kiinni saan
ja nousen siihen laivaan, jolla lähden ja joka kotiin palaa.

Isä, mulla pullopostia ois,
voitko hakea mut täältä pois?
On jo myöhä, mua väsyttää.
Ja ooh, Isä, laita valot karttapalloon.
Yksin olen niin alaston.
Voitko tulla ja mulle tien näyttää?



keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Verokalenterit ovat kateuskalentereita!

Sitä on taas tutkittu niin perusteellisesti tuttujen, sukulaisten ja naapureiden verotietoja illat ja yöt. Voi sentään! Suurennuslasin kanssa pitää aivan tutkia, ettei vain mene joku tuttu nimi ohi. Kaikki kovat verojen maksajat pitäisi palkita kunnolla valtion ja kuntien toimesta, kun he pitävät yllä tätä hyvinvointiyhteiskuntaamme maksamalla todella kovia veroja. Mielestäni pitäisi julkaista vain ne tiedot, mitä kukin on maksanut veroja, se kai se on se tärkein tieto! Tai parempi olisi, ettei mitään tietoja julkaistaisi, niin kateus ainakin vähenisi kertaheitolla. Kaikki työtätekevät kantavat kyllä kortensa suureen verorahakekoon, jota sitten viranomaiset ja muut salkkujen hoitajat hajottavat aivan  mielensä mukaan. Turha se rikkaita on kadehtia, jokaisella heilläkin on omat murheensa ja ongelmansa. Raha ei tuo onnea elämään, se aivan varmaa. Tavallinen ihminen pärjää aika vähällä, jos haluaa. Koko maailmaa ei tarvitse omistaa, eikä joka paikkaan tarvitse elämänsä aikana lentää. Onni löytyy muualta kuin rahakasasta.