Jääkiekkokahakat

Olen aina ollut jääkiekon ystävä ja jopa itsekin pelasin nuorena, koulussa lukiossa ja kotona veljieni kanssa. Yleensä olin maalivahtina. Seurasimme koko perhe jännityksellä kisoja tuvassa, jopa äitimme juoksi navetasta tai sikalasta kiireellä katsomaan kanssamme pelejä. Hän seuraa edelleenkin 82-vuotiaana innolla Suomen liiga-pelejä ja MM-kisoja! Pysyypähän mummo virkeänä, kun on jotain jännitystä elämässä.

Nyt ovat sitten saaneet rangaistuksensa jääkiekkohuligaanit!? Katsoin sen Pelicans - HIFK ottelun  videon tänään ensimmäisen kerran ja mielestäni ei ollut kyse edes suuresta tappelusta. Pientä nujakkaa, kun ei edes tullut vaurioita tai verinaarmuja. Tuon ikäiset poikalapset ovat luonnostaan sellaisia, että he haluavat ottaa mittaa toisesta. Tiedän sen, kun minulla on kolme veljeä. Harva se päivä he nujakoivat ja painivat lapsena tai nuorena. Yleensä ulkona kesällä tai sisällä tuvassa talvella. Me siskot katsoimme nauraen vieressä ja seurasimme, etteivät he satuttaneet toisiaan. Eivätkä satuttaneet, se oli leikkiä! Vauhdikasta leikkiä ja lisäsi veljesten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Hyvissä väleissähän he ovat vieläkin. Samaa nujakointia on varmaan pelaajilla. Aika kohtuuttomia nuo rangaistukset. Pelikieltohan masentaa kaikkia, pelaajia ja katsojia. Olisi riittänyt kunnon puhuttelu. Jos olisi jotain vakavaa sattunut, olisi se toinen juttu. - Ehtipä taas ehtoinen presidenttimmekin kommentoimaan poikasten tappelua! Eikö olisi joku muu tärkeämpi kommentoimisen aihe maan emolta, vaikkapa perheväkivalta tai parisuhdeväkivalta, jota tapahtuu koko ajan?