Arvot hukassa!

Nyt puhutaan arvojohtamisesta ja arvoista yleensä. Presidenttipeli sai arvokeskusteluun taas vauhtia, mikä onkin todella hyvä. Mielestäni suomalaisilta ovat arvot hukassa, niin myös nykyiseltä presidentiltä. Tarja Halosen arvot ovat aika kaukana omistani, koska hän ei ole millään tavalla kahden kauden aikana puhunut vaikkapa naisten ongelmista Suomessa tai maailmassa. Moni nainen on vain edelleen palkkakuopassa vaikka olisi kouluttautunut pitkään. Suurituloiset ovat lähes suurin osa miehiä eli johtopaikat syövät miehet. Haloselta odotettiin näkyvää roolia naispresidenttinä ja  siksipä moni nainen sortui tai erehtyi häntä äänestämään naisasiat mielessään. Toisin kävi. Jos jotain Halosen kaudelta on jäänyt mieleen, se on rasismin vastustaminen ja homojen oikeudet. Muuta en muista mainittavaa. Niistä muotiarvoista riittää puhujia ja puolustajia muutenkin, sinänsä ok, mutta presidentti voisi edesauttaa monessa paljon tärkeämmissäkin arvoasioissa tuoden niitä esille puhumalla. Köyhyys ja nuorisotyöttömyys, miten niistä päästään eroon muutenkuin nostamalla rikkaiden veroja ja siirtämällä tukea köyhille. Köyhyys postuu yrittämällä ja työtä tekemällä, kouluttautumalla, se on minun lääkkeeni. Ja se ulkopolitiikka, miksi pitää aina nyökytellä tuonne itäänpäin. Miksei mennä Natoon, pelottaako niin paljon mitä ne venäläiset sanovat? Ja eikös se Nato ole jo muutakin kun sotilasliitto, mielestäni enemmänkin rauhaa edistävä organisaatio. Toivottavasti seuraava presidentti on se todellinen arvojohtaja ja tuo esille suomalaisen enemmistön toivomat arvot.

Omat arvoni ovat tietysti sieltä kotoa ja vähän koulustakin; koti, isänmaa ja uskonto, työ, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus. Lapsuuteni arvojohtaja oli eniten  kotona suurperheemme kanssa asunut ukkimme vanhempien lisäksi. Ukki opetti meille lapsille joka päivä asioita, jotka muistan lopun ikääni. Kohteliaisuus, hyvät tavat, kielen käyttö, ja muita elämän taitoja. Ukkiamme voisi sanoa jopa lapsuuden perheemme kotiopettajaksi ja arvostimme ja kunnioitimme häntä paljon. Miten on tänäpäivänä? Nuoret haukkuvat vanhempiaan, opettajiaan, auktoriteetteja, kyseenalaistavat perinteet, traditiot, isänmaan, uskonnon, avioliiton, käytöstavat, ja työkään ei ole monella enää kunniassa. Mistä ne arvot haetaan? Kaveriporukasta, televisiosta, netistä, maailmalta? Voihan olla, ettei arvoja ole enää vanhemmillakaan. Miksei haluta nostaa esille arvoja, jotka todellakin kantavat elämässä pitkälle? - No joku voisi sanoa, että onpas vanhanaikaista, niin onkin ja ei se mitään haittaa. Nuorena olin minäkin aika radikaali mielipiteiltäni, mutta elämä opettaa - arvoissakin.

Vanhassa kansakoulun laulukirjassamme oli tämä Otto Kotilaisen arvolaulu, jota lauloimme joka viikko. Siinä laulussa kiteyvät monet arvoasiat, jotka voisivat olla arvossaan vieläkin Suomen maassa.

1. Arvon mekin ansaitsemme

Suomen maassa suuressa,
ehk' ei riennä riemuksemme
leipä miesten maatessa,
laiho kasvaa kyntäjälle,
arvo työnsä täyttäjälle.
Lal la.....
2. Suomen poika pellollansa
työtä tehdä jaksaapi,
korvet kylmät voimallansa
perkailee hän pelloksi,
rauhass' on hän riemullinen,
mies sodassa miehuullinen.
Lal la la...
3. Suomen tytön poskipäihin
veri vaatii kukkaset:
hall' ei pysty harmaa näihin,
näit' ei pane pakkaset;
luonnossa on lempeyttä,
sydämessä siveyttä.
Lal la
4. Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria,
Väinämöisen kanteleita
täällä tehdään uusia;
valistus on viritetty,
järki hyvä herätetty.
Lal la la .....