Hae tästä blogista

tiistai 31. joulukuuta 2013

Lohtua elämään


Kun menettää läheisen ihmisen, lohtua saa tästä runosta:

Seuraava paikka

Kuolema ei merkitse mitään…
Olen vain hiljaa siirtynyt seuraavaan paikkaan.

Minä olen minä ja sinä olet sinä.
Mikään ei ole välillämme muuttunut.

Kutsu minua entisellä tutulla nimelläni,
puhu minulle yhtä luontevasti kuin ennenkin.
Älä muuta äänenpainoasi,

älä käytä teennäisen kunnioittavaa tai murheellista sävyä.
Naura niin kuin me aina nauroimme yhdessä huvittaville pikku jutuille.

Rukoile, hymyile, ajattele minua
– anna nimeni olla mukana kaikessa niin kuin se aina oli,
luonnollisena osana elämää,
vailla varjon häivää.


Elämä on yhtä tärkeää kuin aina ennenkin.
Se on alati sama, se jatkuu keskeytyksettä.
Miksi unohtaisit minut, vaikka et näe minua?
Odotan sinua kunnes tulet, jossakin hyvin lähellä,
aivan nurkan takana.

Kaikki on hyvin.

(Kaniikkipappi Henry Scott Holland (1847 – 1918 Herefordshire, UK)



Death is nothing at all.
It does not count.
I have only slipped away into the next room.
 Nothing has happened.
Everything remains exactly as it was.
I am I, and you are you, and the old life that we lived so fondly together is untouched, unchanged. Whatever we were to each other, that we are still.
Call me by the old familiar name.
Speak of me in the easy way which you always used.
Put no difference into your tone.
Wear no forced air of solemnity or sorrow.
Laugh as we always laughed at the little jokes that we enjoyed together.
Play, smile, think of me, pray for me.
Let my name be ever the household word that it always was.
Let it be spoken without an effort, without the ghost of a shadow upon it.
Life means all that it ever meant.
It is the same as it ever was.
There is absolute and unbroken continuity.
What is this death but a negligible accident?
Why should I be out of mind because I am out of sight?
 I am but waiting for you, for an interval, somewhere very near, just round the corner.
All is well. Nothing is hurt; nothing is lost.
One brief moment and all will be as it was before.
How we shall laugh at the trouble of parting when we meet again!

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Joulusuru - Christmas sorrow

 
 
Tämä joulu on ollut hyvin raskas joulu. Veljeni menetys liian aikaisin painaa mieltä ja suru ei vain hellitä. Elämäni surullisin joulu. Suru iskee jouluna tosissaan, kun joutuu pysähtymään ja miettimään. Kun talven luontokin näyttää kurjimmat puolensa, kaikki tuntuu kurjalta. Miksi piti näin tapahtua? Tapahtukoon sinun tahtosi, niin miksi? Kysymyksiin ei ole vastauksia, kun kukaan ei tiedä eikä osaa sanoa. Elämä sivaltaa joskus tosi kovaa ja rajusti, pysäyttää kiitolaukan kuin seinään ja lennättää mielen pökerryksiin.  Se lohduttaa hieman, kun veljeni leijonamieli sanoi eläneensä hyvän elämän.
 
Lauantaina on taas suvussamme hautajaiset. Nyt saatamme melkein satavuotiaan suvun tärkeän ihmisen lepopaikkaansa. Hän sai elää 35  vuotta pitempään kuin veljeni, mutta silti lähtö tuli yllättäin ja liian nopeasti. Kun elää melkein sata vuotta ja järki toimii, ehtii nähdä ja kokea paljon. Surullista on luopua vanhoistakin suvun valopilkuista.
 
Onneksi vuoden aikana on elämän valojakin syttynyt. Lapsia, häitä, kihloja, iloisia juhlia, hyviä ystäviä, mukavia matkoja, ihania retkiä, rakkautta, yhdessäoloa, hyvää ruokaa, uusia töitä, kivoja harrastuksia, yllätyksiä, pieniä elämän ilouutisia, aurinkopäiviä....joiden avulla jaksaa eteenpäin.


lauantai 21. joulukuuta 2013

Joulupukki Kuopiossa - Santa Claus - Father Christmas

Harvoin olen törmännyt näin komeaan joulupukkiin, kuin Kuopion torilla! Yleensä kauppojen ja markettien joulupukit ovat kaikki saman näköisiä, mutta tällä pukilla oli oikein komea harmaa pitkä parta, joka oli 300 vuotta kasvanut. Kuopion keskusta on nyt todella jouluasussaan, sää on mukavan leppeä, noin +1C, lunta on sopivasti. Ei ole valittamista Torikujan käsityöläisilläkään, kun ei tarvitse palella paukkupakkasessa ulkotalleissa. Sieltä löytyi pieni käsintehty savonkielinen jouluevankeliumi. Joulutunnelman saa, vaikkei ole ihmeitä ostettavaakaan. Joku kirja kirjakaupasta ja joku lahjakortti nuorisolle. Ihmiset lähinnä kiertelevät ja nauttivat joulutunnelmasta. Paniikista ei ole täällä tietoakaan, rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto.
 
 
Hyvää Joulua! Merry Christmas!
 
Untamon Urheilun näyteikkunan tonttuparaati on nähtävyys!
 
Kuopion kauppahalli ja uudet jouluvalot kävelykadulla
 
Käsityöläiset myyvät torimajoissa villasukkia yms

tai huopatossuja, huopakenkiä...
 
Pikku Pietarin Torikuja on mukava paikka



 
 

 

 

 
 

 
Hyvää Joulua kaikille Kuopiosta!
 
 
 
 
 
 

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joulukuusi tuo joulun - Christmas tree makes Christmas

Joulukuusen hakumatka on aina hyvin mukava sunnuntain retki metsään. Siitä alkaa meidän perheen joulu. Metsässä on se oikea joulutunnelma. Metsä on suomalaisen paikka. Hiljaista, puhdasta, talvella valkeaa. Tuosta on mennyt hirvi ja kaksikin, tuosta kettu ja jänis.  Kuusen valinta tehtiin jo kesällä. Tuopa kuusi nyt nappaistaan. Se on liian lähellä tietä ja siinä on liian monta latvaa, eikä se kasva siksi kunnolla suoraan. Sahaus ja naps, siinä se taas on ja sitten nostamme yhdessä sen auton katolle. Kotimatka alkaa...saalis katolla...









 

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kuopio on joulukaupunki - Kuopio is Christmas town

Lauantain retkemme Kuopion keskustaan on joulun aikaan aina  mukava pieni seikkailu. Tuttuja ja ystäviä tulee joka puolella vastaan. Torilla, kaupoissa, kauppahallissa. Viimeinkin valmis torimme sen kun paranee koko ajan ja erityisesti näin jouluna. Nyt torille on noussut joulumajoja. Mukava paikka piipahtaa on myös käsityöläisten oma Torikuja. Kuopio-hallin joulumarkkinat eivät minua paljonkaan viehätä, koska siellä on liikaa markkinatunnelmaa ja liikaa krääsää. Mutta jos kauppa käy, niin sehän on vain hyvä asia.  Toivoisin sinne paljon enemmän laadukkaita käsitöitä. Käsityöläisten tuotteita on paljon Apajan torilla torin alla ja Myllyssä, joissa kannattaa myös käydä.

Paras paikka, josta löytää aidon joulun vanhan ajan tunnelman, on rauhallinen Korttelimuseo ja sen Museokahvila. Siellä  on menneen maailman eli lapsuuteni jouluista tunnelmaa. Lapsiperheille mitä ihanin retkikohde, mutta myös meille varttuneille. Kuuset on koristeltu aidoilla kynttilöillä, pipareilla, omenilla, paperiköynnöksillä kuten lapsuudessani. Joulupukki ei vain ollut noin pelottavan näköinen kuin museon pukki, joka on aikaisemmalta vuosisadalta. Museokaupasta voi ostaa vaikkapa kalenterin, joka on tehty Kuopion vanhoista valokuvista. Museokahvilan tuvassa, joka on entinen käräjätupa, on leppoisaa istuskella ja juoda kahvit ja syödä mustikkakukkoa vaniljakastikkeella. Kuopion Korttelimuseo on mukava paikka rauhoittua jouluhulinan keskellä.

Kuopion kauppahallissa on hyviä jouluherkkuja.
Kuopio Market Hall is full of Christmas delicacys.
 
 
 Torilla on uusia joulumajoja.



Korttelimuseon edustussali.

Minna Canthin salonki.

 

Korttelimuseon ruokasali joulukattauksessa.

Vanhan ajan joulupaketteja.

Kuusen karamellikoriste.
 
Vanhan ajan joulukuusi.
 

Keltainen talo on suutarin talo ja punainen talo apteekkarin koti.

 
 
 
Vanhan ajan joulupukki noin 1700-luvulta.

Suutarin kodin tupa, joulukuusi ja joulupukki.

Joulukuusen koristeita n 1930-luvulta.
 
Työläisperheen koti oli niin pieni, että kuusi piti ripustaa kattoon.

 Apteekkitalon tiski.
Aitta, jonka Raninin kauppiassuku omisti ennen vanhaan.
 
 

Tyypillinen kaupunkilaiskoti 1930-luvulta.

 
Pohjoismaisen liput olivat kuusen koristeita.
 
Taitaa olla meidän mummin lähettämä kortti?

 
Kinkku kuului jo 1930-luvulla joulupöytään.
 
 Jouluateria: ruokakaljaa, rosollia, laatikoita ja joululeipä.

Vesikelkka.

Kuopion Museokahvilan tupa on käräjätupa 1600-luvulta.

 
 
 

perjantai 13. joulukuuta 2013

Joulumieltä etsimässä - Seeking Christmas mind

Joulu on kohta täällä taas kerran. En toivo yhtään lahjaa. Kiitos silti lahjoista, joita olen jo saanut. Toivon kaikille hyvää ja rauhallista joulumieltä. Paras lahja olisi se, että kaikki läheiseni voisivat hyvin, nauttisivat elämästä, olisivat ystävällisiä toisilleen, eivät loukkaisi toisiaan. Kuuntelisivat sydämensä ääntä. Miksi emme voisi nauttia elämästä ilman paineita. Ei maksa yhtään, jos on toiselle ystävällinen, soittaa puhelimella, juttelee ja kuuntelee, kysyy  kuulumisia. Voisimme olla kaikki ihmiset toisillemme mitä parhaimpia lahjoja. Emme tarvitse sitä kaikkea krääsää ympärille, jos olemme hyviä toisiamme kohtaan. Miksi pitää riidellä, äksyillä, olla vihainen, loukata, herjata, unohtaa, syytellä, olla puhumaton? Ystävällisyys ei maksa mitään. - Mikään ei ole parempaa kuin ympärillä rakastavat ihmiset. Jouluna ja sen lähestyessä voisimme miettiä kaikkea tätä. Ei elämä ole kovin pitkä, vaikka se välillä siltä voi tuntua. Sen jäljen, jonka jätämme jälkeemme, se jää kaikkien mieleen. Hyvää joulun odotusta ja lempeää joulumieltä kaikille!