Lohtua elämään

Kun menettää läheisen ihmisen, lohtua saa tästä runosta:

Seuraava paikka

Kuolema ei merkitse mitään…
Olen vain hiljaa siirtynyt seuraavaan paikkaan.
Minä olen minä ja sinä olet sinä.
Mikään ei ole välillämme muuttunut.

Kutsu minua entisellä tutulla nimelläni,
puhu minulle yhtä luontevasti kuin ennenkin.
Älä muuta äänenpainoasi,
älä käytä teennäisen kunnioittavaa tai murheellista sävyä.
Naura niin kuin me aina nauroimme yhdessä huvittaville pikku jutuille.

Rukoile, hymyile, ajattele minua
– anna nimeni olla mukana kaikessa niin kuin se aina oli,
luonnollisena osana elämää,
vailla varjon häivää.

Elämä on yhtä tärkeää kuin aina ennenkin.
Se on alati sama, se jatkuu keskeytyksettä.
Miksi unohtaisit minut, vaikka et näe minua?
Odotan sinua kunnes tulet, jossakin hyvin lähellä,
aivan nurkan takana.

Kaikki on hyvin.

(Kaniikkipappi Henry Scott Holland (1847 – 1918 Herefordshire, UK)



Death is nothing at all.
It does not count.
I have only slipped away into the next room.
 Nothing has happened.
Everything remains exactly as it was.
I am I, and you are you, and the old life that we lived so fondly together is untouched, unchanged. Whatever we were to each other, that we are still.
Call me by the old familiar name.
Speak of me in the easy way which you always used.
Put no difference into your tone.
Wear no forced air of solemnity or sorrow.
Laugh as we always laughed at the little jokes that we enjoyed together.
Play, smile, think of me, pray for me.
Let my name be ever the household word that it always was.
Let it be spoken without an effort, without the ghost of a shadow upon it.
Life means all that it ever meant.
It is the same as it ever was.
There is absolute and unbroken continuity.
What is this death but a negligible accident?
Why should I be out of mind because I am out of sight?
 I am but waiting for you, for an interval, somewhere very near, just round the corner.
All is well. Nothing is hurt; nothing is lost.
One brief moment and all will be as it was before.
How we shall laugh at the trouble of parting when we meet again!