Annin aatoksia

Taivas on harmaa ja lämmintä on noin +5C! Aurinkoa on, mutta pilven takana. Lumet ovat ainakin sulaneet, kinokset kadonneet ja aavistus vihreästäkin näkyy jo pihallamme. Linnut pitävät konserttiaan ulkona aamusin, niin että desibelit nousevat taivaisiin ja siinäpä sitä Kuopion ympäristötohtorille riittää taas mittaamista. Pihallamme kasvaa jo kukkia, yksi sininen krookus, kasvimaalla useita leskenlehtiä ja lasten vanhassa hiekkalaatikossa punavuokko! Kesäkausi on siis alkanut! Edessä on kuitenkin puoli vuotta lämpimämpää säätä kuin mitä oli mennyt puolivuotinen. Kesäntuloa voi siis juhlia kaikin tavoin. Meillä kokoontuu joukko ystäviä ja sukulaisia ja teemana on karjalaiset kukkoset ja sultsinat sekoitettuna vappumenuuseen eli hieman erilaista tarjoilua. Jokainen vappu on erilainen, mutta eniten kaipaan niitä vauhdikkaita vappuja, kun lapset vilistivät taloa ympäri ja joukkoa oli aina lähes kaksikymmentä henkeä. Nyt meno on rauhallisempaa, vaikka taitaa tulla yksi vauvakin vapun vietto

Islanti ja tuhka ovat olleet otsikoissa jo muutaman viikon ajan. Olen seurannut uutisia suurella mielenkiinnolla, koska olimme tyttäremme kanssa viikon matkalla tuolla saarella tasan puoli vuotta sitten eli lokakuussa 2009. Kävimme juuri sen jäätikön reunalla, jossa nyt Eyjafjallajökullin tulivuori purkautuu ja näimme tämän vuoren. Olimme mahtavalla päivän retkellä Etelä-Islannissa Vikin pikkukaupungissa saakka ja matkan varrella näkyi myös tuo katala Katla. Toivottavasti se pysyy aisoissa. Muistan ihanan Skogafossin pikkukaupungin, jonka kylämuseossa kävimme, se kylä on varmaan nyt tuhkan peitossa, koska siitä on vain 12 km tuhkaa syöksevälle vuorelle. Kylän reunassa kasvoi yksi Islannin parhaista kuusimetsistä, sekin on varmaan jo kuollut. Kylässä oli myös todella kauniila paikalla vesiputouksen vieressä maatila, jossa islanninponit olivat laitumella. Sekin pelto on varmaan tuhkan peitossa. Rantatie, jota ajoimme pikkubussilla 15 hengen seurueen kanssa etelään päin ja takaisin, on ny

Kun kevätaurinko on sulattanut jo osankin lumesta, alkaa minun perimäni eli  rapsutusgeeni pihallamme toimimaan. En ole kyllä lähelläkään äitini multapeukaloa, mutta kai se peukalo  pikkuhiljaa kehittyy. Mikä sen ihanampaa keväällä, kun ilmat lämpenevät kuin mennä ulos raikkaaseen ilmaan ja kuunnella kevätlintujen sirkutusta samalla, kun siivoaa pihan nurkkia. Tämä kaupunkipihamme on vain niin pieni verrattuna lapsuuden kotini suureen maalaispihaan, mutta jonkinlainen pihamaan korvike tämä on kuitenkin. Ja puutarhaa yritän pitää pystyssä eli kukkia, marjapensaita, omenapuita. Kasvimaakaan ei ole kummoinen, mutta eipähän ole stressiä sen hoidosta. Perinnekukat ja vihreät pensaat ovat tärkeimmät koristukset pihallamme. Onneksi mökillämme on sitten sitä pihaa eli tilaa ympärillä. Siellä se on kuitenkin luonnontilassa lähes kokonaan. Nyt olen aloittanut puutarhatyöt kotipihalla kivilaattojen ja pihakivien putsauksella. 15 vuotta sitten laitetut pihakivet olivat osittain reunoilta sammalen

Kun on päivän sisätöissä, on illalla mukava harrastaa liikuntaa jossain muodossa, jos ei muuta niin kävelyä tai koiran kanssa lenkkeilyä. keväällä puutarhan hoitokin on liikuntaa, kun huhkii hiki päässä. Olen aina pitänyt liikunnasta, nuorempana erityisesti. Lapsena liikunta oli luontevaa maalla, kun oli iso pihamaa, peltoa ja metsää missä juosta ja paljon kavereita, joiden kanssa peuhattiin illat koulun jälkeen. Oltiin piilosta, hippasta, urheiltiin. Navetan ylisen vintillä oli mukavaa hypellä orsilta heinäkasaan, vaikka se oli kiellettyä. Iso-veli rakensi meille nuoremmille joka kesä urheilupaikat liiterin taakse, kuten pituushyppy-, seiväshyppy-, korkeushyppy- ja aitajuoksupaikat. Syksyllä kun menin kouluun, päihitin luokkakaverit ainakin pituushypyssä ja korkeushypyssä ja joskus pikajuoksussa. Hiihto oli lempilajeja talvella. Koulun jälkeen opiskeluaikaan  harrastin Helsingissä ollessa eniten erilaisia  tanssilajeja mutta myös jumppaa ja lenkkeilyä, pelejä mm squashia, nuorena tie

Tulin juuri lenkiltä koiran kanssa ja kauhistelimme yhdessä naapurin rouvan kanssa, kun joku nuori mies oli Kallaveden jäätiellä lenkillä. Onneksi hän kääntyi kesken matkan ja tuli rantaan. Jäätie on aivan tumman värinen, joten se on jo sulanut osittain. On kauheaa, miten pitää vain mennä kokeilemaan, kestääkö se jää. Ranta-asukkaat saavat seurata kauhun sekaisin tuntein, tippuuko tuo kulkija vai selviääkö. Joka kevät sama juttu. Jää on sulanut aika lailla, se ei voi kestää enää kunnolla. Monta kertaa ovat pilkkijät heikoilla jäillä, mutta kai heillä on naskalit mukana. Sanotaan, että jää on haurain rannassa. Surullista miten paljon ihmisiä on tänä keväänä hukkunut jäihin. Meidänkin tuttu rouva menehtyi Turun saaristossa pääsiäisen aikaan. Se on todella ikävää. Suren ihan koko hänen suuren perheensä puolesta. Saariston asukkaat eivät ole tottuneet jäihin, kuten me täällä pohjoisessa ja siksipä he eivät osaa aavistaa, miten petollinen jäätilanne voi olla. Edellisen kerran jäitä oli Tur

Huh-huh, nythän on jo huhtikuu! Yritin bongata aprilli-uutisia aamun lehdistä. Savon Sanomien aprilli-juttu oli se, että Veljmiehen paikalle pystytetään tänään Marco Hietasen patsas. Mitenhän moni menee katsomaan. Hesarin aprillijuttua en vielä huomannut, täytyy lukea tarkemmin. Ja MTV:n nettisivuilla oli uutinen, että Tanssii Tähtien kanssa-sarjaa aletaan tehdä Rautatieasemalla, se kuulosti aprillipilalta. Muuten - meille tulee perinteisiä lehtiä kotiimme vielä aikamoinen määrä. Joskus laskin, että erilaisia sanoma-, aikakausi- ja ammattilehtiä tulee yritykseemme ja kotiimme yhteensä 30-40 kappaletta. Ehkäpä sitä määrää voisi vähentää ja oppia käyttämään nettiä enenmmän. Ja säästää puuta ja paperia. Kirjahyllymme, vinttimme, varastomme notkuvat kirjoja varmaan monta tuhatta kappaletta. Lukeminen on harrastus sekin. Kyllähän netistäkin voi jotain silmäillä, mutta oikea lukeminen on toista.