Liikunnan iloa

Kun on päivän sisätöissä, on illalla mukava harrastaa liikuntaa jossain muodossa, jos ei muuta niin kävelyä tai koiran kanssa lenkkeilyä. keväällä puutarhan hoitokin on liikuntaa, kun huhkii hiki päässä. Olen aina pitänyt liikunnasta, nuorempana erityisesti. Lapsena liikunta oli luontevaa maalla, kun oli iso pihamaa, peltoa ja metsää missä juosta ja paljon kavereita, joiden kanssa peuhattiin illat koulun jälkeen. Oltiin piilosta, hippasta, urheiltiin. Navetan ylisen vintillä oli mukavaa hypellä orsilta heinäkasaan, vaikka se oli kiellettyä. Iso-veli rakensi meille nuoremmille joka kesä urheilupaikat liiterin taakse, kuten pituushyppy-, seiväshyppy-, korkeushyppy- ja aitajuoksupaikat. Syksyllä kun menin kouluun, päihitin luokkakaverit ainakin pituushypyssä ja korkeushypyssä ja joskus pikajuoksussa. Hiihto oli lempilajeja talvella.

Koulun jälkeen opiskeluaikaan  harrastin Helsingissä ollessa eniten erilaisia  tanssilajeja mutta myös jumppaa ja lenkkeilyä, pelejä mm squashia, nuorena tietysti lavatansseja maalla asuessa. Tansseista olen kokeillut elämäni aikana  Seurasaaren tanhuryhmässä tanhuamista, sitten eri harrastusporukoissa jazz-tanssia, modernia tanssia, balettia, vatsatanssia, latinosta, afrikkalaista - en muista edes niitä kaikkia lajeja - nyt tanssin kerran viikossa 1-2,5 tuntia  rivitanssia. Ensi viikolla menen kokeilemaan zumbaa. Musiikki on se, joka vetää tanssimaan ja siinä unohtaa maailman murheet, kun tanssii. Paras liikuntalaji on tanssi, siitä tulee aina iloiselle mielelle! Joka kesä katson monta Kuopio tanssii ja soi-viikon esitystä, ne päihittävät teatterin täysin. Tanssi on täyttä elämää!