Annin aatoksia

Tämä pimeä vuoden aika on oivallinen aika viettää Halloween-juhlia. Meidän perheessä niitä hauskoja pukujuhlia  vietettiin paljon silloin, kun lapsemme olivat pieniä. Kaikki kävivät englantilaisen leikkikoulun ja siellä ne juhlat olivat ikimuistoisia, sanoisinpa, että hauskimmat juhlat, missä me vanhemmatkin olimme mukana. Kaikki pukeutuivat, aikuiset ja lapset kuka miksikin satu tai mielikuvitushahmoksi, noidiksi, tuhkimoiksi, peikoiksi, pelleksi, hirviöiksi. Pidimme jopa kotonamme useita naamiaisjuhlia omien ystäväporukoiden, naapureiden  ja perheiden kesken. Isät yllättivät joskus hurjilla naamareilla ja kaikilla oli tosi hauskaa. - Halloween-idea saa tulla Suomeenkin ja niin se näyttää vähitellen tulevankin. Tämä pimeä aika kaipaa paljon hauskuutta ja väriä, jotta jaksaa jouluun. Oulussa oli joku kauhean näköinen zombi-sakki liikkeellä keskustassa. Eli Halloween muuttaa muotoaan, kun se suomalaistuu. Pöö-pelottelu voi tehdä hyvääkin, jos se on vain hauskaa. - Jotkut pitävät Hallow

Kuka keksi karppauksen? Keskustelu karppauksesta jatkuu kiivaana. Taitaa olla jonkin sortin sota jo menossa! Katsoin eilisen A-talkin, kun siinä oli laitettu vastakkain karppaajat ja "tavalliset syöjät" eli ruokaprofessorimme ja ravitsemusterapeutti. Olen aivan samaa mieltä professorin kanssa, järki ja se terve talonpoikaisjärki pitää olla syödessä - niin ja kaikkea pitää syödä tasapuolisesti. Varmaan on hyvä vähentää niitä turhia hiilihydraatteja, mutta kuitua on hyvä saada. Mikä ihmeen ruokavalio on se, jossa laitetaan sivuun riisi, peruna, pasta ja leipä. Leipä miehen tiellä pitää ja varmaan naisenkin. Tilalleko voita ja kanamunia? No, lihan tuottajat ovat varmaan mielissään, kun lihan menekki kasvaa. Onhan se liha niin halpaakin, ettei tuottajat juuri naureskele. Nostaisivat nopeasti tuottajahintoja, nyt kun menekkiä on. - Ei kyllä sekään pitsa, johon karppaajaperheessä laitettiin kymmenen kananmunaa voi olla terveellinen. Aikamoinen kaloripitsa! Lapsiparat, eivät saa ku

Tämä syksy on ollut aikamoisen lämmin. Lokakuussa ei juuri lokaa näkynyt. Kelit ovat kuivia ja lämpöasteita jopa + 10 C monena iltapäivänä. Eipä voi kuin nauttia. Kasvishuone-epäilijät tietysti maalailevat kauhukuvia tulevaisuudesta, mutta meikä vaan nauttii, kun ei ole vielä pakkasia. Lokakuu on heti lopuillaan, eikä pakkasta ja lunta näy. Ruskaa on saatu ihailla harvinaisen pitkään. Voiko parempaa ulkoilusäätä ollakkaan? Olen aivan varma, että tänäkin vuonna lunta tulee ja Kallavesi jäätyy taas. Ehdimme kyllä nauttia siitä talvestakin tarpeeksi taas kerran. Miksi muuten niin ankeat pessimistiset kuukausien nimet; lokakuu, marraskuu. Lokakuu voisi olla ruskakuu ja marraskuu lumikuu tai jääkuu tai uusikuu?!!

Meillä ei kotona karpata, kylläkin hieman skarpataan, mitä syödään. Syöminen on mennyt jo uskontoakin kiihkoisemmaksi tapahtumaksi. Kuka on missäkin lahkossa; on kasvisyöjää ja näitä hiilihydraatteja vältteleviä karppareita. Toista se vaan oli ennen, ainakin meillä maalla. Syötiin mitä oli ja mitä saaliiksi saatiin. Tietysti mahdollisimman monipuolisesti kalaa, lihaa, siihen lisää kasviksia, marjoja ja sieniä. Enpä tiedä ihanampaa kuin tuoreen juuri paistetun ruisleivän tuoksu! Onneksi meillä on naapurissa pieni, oivallinen leipomo, jonka ruisleipälimppua tunnettu ravintoprofessorimmekin kädessään piti eilisen IS:n jutussa. Sitä paitsi - sekin on nyt tutkittu, herkuttelijat ovat mukavampia ihmisiä kuin ei herkkusuut! Ja sitten se rasva, molempi parempi. Voita voi käyttää hyvin parantamaan ruuan makua joskus, ei kai se syntiä ole. Enimmäkseen käytän maukasta oliiviöljyä ruuan laitossa. Leivälle pistän helposti leviävää margariinia. Sodan kai siitäkin aiheesta saa aikaan, jos ei ole muu

Mauri Kunnaksen hahmo herra Hakkarainen sai markkinoijan, kun kuuluisa kansanedustajamme Hakkarainen pitää lehdistön valppaana tokaisuillaan. Milloin huumorilla, milloin puoliksi tosissaan. Mutta hän edustaa kyllä mielestäni sanomisissaan ja mielipiteissään varsin paljon kansan syvien rivien ääntä! Tunnen monta mummelia ja papparaista, jotka ovat samaa mieltä edustaja Hakkaraisen kanssa. Ja onhan Suomessa sananvapaus, siis miksi vaientaa heidän ääntään. Jokaiselle mielipiteelle pitää olla kanava, jotta demokratia toteutuu. Onhan hyvä tietää, mitä se syvä kansa on mieltä tämän hetken asioista.  Suhtautuminen ääri-ihmisiin on aina ollut osalla kansaa varauksellista, kautta historian. Se on hyvä tietää, missä mennään ja mitä ajatellaan. Herra Hakkarainen muistuttaa paljon satukirjan esikuvaansa, vuohta, joka kulkee sininen liina silmillään unissaan. Laukoo mielipiteitä, eikä näe eikä kuule ihmisten ilmeitä eikä kommentteja eteenpäin porskuttaessaan. Mutta miten käy unissakävelijälle, hä

Teknologiateollisuuden ala meni lakkoon että jysähti! Lähes puolet Suomen viennistä pysähtyi. Vaatimuksena lisää liksaa ja koulutusvapaata. Mitäpä siitä seuraa; no aivan varmasti lisää ongelmia ja työnantajapuolelle harmaita hiuksia. Tämä on sitä omaan napaan tuijottamista pahimmillaan. Ei haluta nähdä asioita laajemmin. Jos syytetään työnantajia ahneudesta, mutta nyt sanoisin, että työntekijät ne vasta ahneita ovatkin. Tästä ei seuraa muuta kuin se, että työpaikkoja vähennetään taas entistä enemmän. Olisivat tyytyväisiä, että on edes työpaikka, miksi lakkoilla näinä vaikeina aikoina! - Metalli on siis rautaa vai mitä liene? Taipuuhan se rautakin! Professori Vesa Puttonenkin ihmettelee samaa asiaa; missä ihmeen maailmassa nämä lakkoilijat elävät! http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/10/1415940/professori-missa-maailmassa-lakkoilijat-elavat

Olimme eilen sukulaislapsen 4-vuotissynttäreillä.  Veimme pikkuneidille barbinuken, kun hän sitä toivoi. Barbi oli vielä lääkäribarbi, kun tytön äiti on lääkäri. Olen seurannut keskustelua laihojen barbien vaarallisista vaikutuksista lapsiin. Höpö-höpö-sanon minä! Siskollani ja minulla oli ensimmäisiä barbeja maalla aikoinaan, kenelläkään muulla niitä ei vielä ollut. Tätimme osti ne etelä-Suomesta ja olimme hieman ylpeitä niistä. Aikanaan luovuimme niistä ja annoimme ne serkkutytöille. Eipä barbit vaikuttaneet ainakaan meihin siskoksiin siten, että olisimme sairastuneet anoreksiaan. Vähän jopa olisivat saaneet mielestäni vaikka vaikuttaakin, kun kiloja tulee aivan itsestään. Syömisen malli tulee kotoa ja erityisesti äidiltä. Maalla tehtiin hyvää ruokaa, käytettiin rasvaa ja kermaa, mutta myös paljon kasviksia, marjoja ja sieniä. Äiti elää terveenä vieläkin, ei ole muistisairauksia eikä paljon muutakaan. Isänikin eli lähes 90-vuotiaaksi ja oli teräväpäisenä kotona loppuun asti. - Miele

Joku "viisas" sanoi joku aika sitten, että kaikkihan on jo keksitty. Olen täysin toista mieltä. Maailma on täynnä huonoja keksintöjä. Siis tarvitaan paljon uusia ja parempia jopa paranneltuja keksintöjä. Erityisen paljon tarvitsemme keksintöjä, jotka pelastavat maailman! Eli ympäristöä säästäviä keksintöjä, autoja jotka ovat parempia, teknisiä välineitä, jotka toimivat! Ongelmiahan tällä saralla riittää. Kyllä nauroimme tässä jutulle, joka kertoi uudesta vessapaperirullasta, jonka voi huuhtoa  pöntöstä alas. Sehän on todella huono keksintö, koska ihminen on tunnetusti tyhmä. Eihän se rulla liukene vedeksi kuitenkaan?  Aika moni alkaa huuhtoa alas rullia ja muutakin tavaraa, joka ei ole tarkoitettu huuhdottavaksi. Olihan joku yrittänyt vetää jopa sohvansa alas wc-pöntöstä! Varmaan laittoi palasiksi ensin, mutta ei tainnut siinä työssä onnistua. - Tässäpä tuli taas todistettua ongelma, joka on vanhan sohvan hävittäminen. Se ei ole ongelmatonta. Nyt kaikki kalustesuunnittelijat

Eilen vilkaisin tv:stä Salattujen elämien "loppuhuipennusta". HUH! Sarjan, jota katsotaan klo 19.30 -20.00, pitäisi kyllä tuntea jotain vastuuta. Eilisen sarjan lopussa nuori nainen löi väkivaltaisesti nuorta miestä ja tuuppasi hänet mereen. Onko tuo perhesarja? Mitä käsikirjoittajien päässä liikkuu? Olen kasvatustieteenalan koulutuksen saanut ja en voi kuin kauhistella tuota vastuuttomuutta! Sarja pitäisi lopettaa ehdottomasti. Kotimaiset sarjat ovat todella kuvottavaa katsottavaa, samoin Kotikatu, joka on hyvä kun lopetetaan. Aiheet, joiden piirissä sarjoja pyöritetään, eivät ole normaalia arkea. Onko jokaisen arjessa sarjojen pakollinen lesbo tai homopari, mielestäni ei aivan. Ymmärrän senkin näkökannan, mutta nyt ei ole enää sarjaa, jossa ei ole joku poikkeavuus. Sekin jo ihmetyttää ja kummastuttaa meikeläistä. Hyväksyn monenlaista poikkeavuutta, mutten jatkuvaa väkivallalla mässäilyä. Se alkaa jo vihastuttaa! Vaikutuksia vähätellään eikä niitä haluta myöntää, mutta totuu

Eilen lauantaina oli taas yksi aurinkoinen ja erittäin kaunis syysiltapäivä. Menimme mökille laittamaan paikkoja talvikuntoon. Otimme kaiken syötävän pois hiiriltä kaapeista, toimme pyykkejä, peitimme veneen, kannoimme tavaraa suojaan. Käymme piipahtelemassa ulkoilun takia mökillä niin kauan kuin sinne autolla pääsee. Talvella emme siellä käy ja eivät käy varkaatkaan, kun sinne ei ole tietä eikä siellä ole mitään arvokasta. Mökiltämme seurasimme taas, kun salakalastajat ovat kokemassa verkkojaan, ei näyttänyt tulevan kalaa. Porukkaa oli nyt enemmän kuin aiemmin eli neljä henkeä. Verkot ovat kiinni rannan puissa ja pensaissa eikä verkkomerkkejä näy. - Joutsenperhe lipui salmessa pitkin rantoja järven selälle päin. Se oli kaunis näky, mutta kaksi poikasta ovat aika pieniä vielä lentämään etelän lämpimään. Maisemat olivat mykistävän kauniita, mutta pohjoistuuli puhalsi jo viileästi, oli vain + 6C.

Eilen iltapäivällä oli aurinkoista pitkästä aikaa ja heti töiden jälkeen lähdin pitkälle lenkille koiran kanssa. Taivaalta alkoi kuulua surkeata ja hätäistä joutsenen huutoa. Katsoin rannassa ylös ja näin kun neljän joutsenen parvi lensi kohti etelää. Perässä aika pitkän matkan päässä tuli vielä viides joutsen. Se piti tosi kovaa ja surkeaa meteliä. Kaverit eivät odottaneet sitä tai se oli liian nuori tai vanha tai heikko lentämään muun porukan mukana. Sellaista se on luonnossakin, aina joku jää jälkeen muista. Tuo huuto kuulosti niin surkealta, että meinasin huutaa; hei oottakkaa nyt ihmeessä tuota kaverianne tai ei saa jättää kaveria! - Kesä on mennyt, muuttolinnut lentävät taas etelään. Uusi kevät ja kesä edessä päin - kyllä on mukavaa! Yhden talven nyt kestää aina sisukas suomalainen.

Ajelin eilen kauniissa syyssäässä Espoosta Kuopioon. Ruska oli komein Uudellamaalla. Aurinko helotti koko matkan, jolloin ajaminen on melkeinpä nautinto. Pysähdyin vain kerran, Mikkelissä. Siellä lempipaikkani on Tertin kartano ja sen viehättävä kahvila http://www.tertinkartano.fi/kahvila   Voin suositella sitä jokaiselle. Se on rauhallinen, luonnon keskellä, hyvää kahvia ja ihania leivoksia. Ulkoilla ja liikkua voi vaikkapa puutarhassa. Sunnuntaina oli myös lounas. Otin kupin ruusukahvia ja todella herkullisen, mehevän suklaakakun palan, joka oli koristeltu kehäkukan oranssilla pikkuisilla kukan terälehdillä. Kahvilassa on myös hyvä herkkumyymälä, josta saa tuliaisia ja herkkuja mukaan. Ostin kartanon omaa salaattikastiketta ja ruusunlehtihyytelöä sekä kartanon omaa mysliä, jossa oli seassa ruiskukan lehtiä! Mummille löytyi kaunis pitsinen valkoinen joululahjakori. Syyslomamatkani onnistui hyvin. Vaikka Hgissä satoi joka toinen päivä, ehdin mielestäni paljon. Tapasin sukua ja lapsiam

Olin tänään lauantaina ensimmäisen kerran Valtterin kirppiksellä Hgissä myymässä omia ja suvun vaatteita. Olihan se tosiaan avartava kokemus. Varsinainen näytelmä. Sain myös kohtuullisen hyvän tuloksen. Se on myös kaiken kansan kohtaamispaikka. Hienot ladyt ja herrat kohtaavat kansanosaa, joka jäisi monella muuten aika vieraaksi. Siellä ovat rikkaat perijättäret ja maahanmuuttoväki kasvotusten. Ulkomaalaisia oli ainakin puolet asiakkaista - virolaisia, venäläisiä, afrikkalaisia, japanilaisia. Kahdeksan tunnin aikana sattuu kaikkea hauskaa ja näkee monta julkkisnaamaakin, jopa kansanedustajia. Kirppis on sosiaalinen tapahtuma vailla vertaa. Sinne ei kannata mennä pelkästään tienaamaan, vaan viettämään laadukasta vapaa-aikaa. Olin liikenteessä jo ennen klo 7 aamulla auto täynnä enimmäkseen vaatetta. Arvotavara kannattaa jättää kotiin, ettei tarvitse vahtia näpistelijöitä. Ensimmäiset ostajat tulivat heti ja heiltä sain parhaan hinnan noin 5-20 euroa. Kauneimmat vaatteet, neuleet, kirjat,

Kun nyt olen täällä etelässä hieman lomailemassa, päätin ajella kauniina syyspäivänä eli eilen katsomaan, miltä se kuuluisa Fiskarsin ruukkimiljöö näytti. Sää oli mitä parhain ja  oli kyllä ilo ulkoilla siellä kolmisen tuntia ja haistella puhtaan raikkaita syystuoksuja. Aurinko väritti uinuvan kylän maalauksellisen kauniiksi. Kuljin hiljakseen ympäri vanhaa kylää ja kuvasin maisemia, jotka tulivat nyt päivän aikana ensi kerran tutuiksi. Elämä oli todella rauhaisaa tässä 600 hengen kylässä, missä monenlaiset taiteilijat ja tavalliset ihmiset asustavat sulassa sovussa. Slow feeling!