Joulumuistoja
Mikähän olikaan ensimmäinen joulumuistoni maalta? Ehkä se oli se joulupukki, joka oli vähän pelottava. Ei todellakaan kiltinnäköinen punanuttu, vaan vahamainen pahvinaamainen möreä ukko, naapurin Otto, jolla oli musta kääntöturkki ja vanha karvareuhka päässä. Ja oikeasti se kysyi heti tuvan ovella, onko täällä kilttejä lapsia? Onneksi sillä ei ollut kuitenkaan risuja mukana. Lahjat olivat yleensä tarpeellista käyttötavaraa, joskus kirjoja ja pelejä, joskus nukkejakin. Tuossa kuvassa oleva pukki on varmaan isäni korvista päätellen ja kun sillä on naruvyö ja punainen lakki (tätini tekemä) sekä tutut työrukkaset. Meidän pukilla oli myös aina kello, joka kuului jo kaukaa pihamaalta, kun pukki lähestyi taloa. Se kellon kilinä oli osa suurta jännitystä. Lahjat joulupukki veti aitan suunnalta vanhalla vesikelkalla tuvan oven eteen. Lahjatoiveet oli kirjoitettu yhdessä kirjeeseen, joka laitettiin pukin takana olevan pihlajan koloon ja siitä se kirhe hävisi! Tässä näyttää kummitäti olevan pu