Koronan aiheuttamia ajatuksia

Kun kuume nousee yli 40 asteen, niin olo on kuin olisi joku toinen ihminen ja leijailisi jossain muualla. Ajatukset lähtevät laukkaamaan aivan outoja ratoja. Ensin tulevat omat syytökset ja sitten kaikki negatiiviset ajatukset aivan kuin olisi kuolemaa tekemässä. Miksen pitänyt maskia Espanjan lennolla, miksi menin harrastusryhmäni rivitanssiin, kun oli outoja tuntemuksia, miksen tehnyt testiä aiemmin, miksi en mennyt jonottamaan walk in-rokotusta aamulla klo 8 ja vaikka mitä muuta miksiä. Miksi en saanut rokotusaikaa, vaikka olin miten ajoissa? Miksipä miksi ja juuripa siksi! Eniten suututti tosiaan tämä meidän uusi rokotussysteemimme. Senkin soteuudistus! Kaikki sujui ennen paremmin, ei ollut ongelmia piikin saamisen kanssa. Pitäisiköhän korjata nyt virheitä?

Kummallista, kun korkeimmassa kuumeeessa alkaa käydä läpi omaa elämäänsä, ensin kaikki mahdolliset epäonnistumiset elämässä ja sitten vasta tulee miettineeksi, teinköhän minä mitään edes oikein. Itsesääli on nyt voimakkain tunne. Olen kerran aiemmin ollut korkeassa kuumeessa, kun sain esikoista imettäessä rintatulehduksen. Kuume taisi kohota silloinkin lähes 41 ja tietysti ajattelin, että nyt kuolen. Ukkini äitihän oli kuollut rintatulehdukseen eli lapsivuodekuumeeseen nuorimman pojan syntymän jälkeen. Isälleen jäi seitsemän lasta huollettavaksi. Se oli karmea menetys perheelle. Uudeksi äidiksi ja talon emännäksi kelpasi sitten varmaan se sitkein yrittäjä, joka vei lopulta ison talon konkurssiin, ainakin suvun ja perheen mielestä liian suureellisen elämäntavan takia. 

Neljäs päivä vuodepotilaana alkaa jo kyllästyttää. Ruoka ei maistu miltään. Vain jogurtti ja banaani menee alas. Kaikki muu maistuu sahajauholta. Mutta nyt on aikaa kirjoittaa vaikka blogeja. Välillä luen Sirpa Kähkösen Fin-voittajakirjaa. Se on todella hyvä! Sen, minkä jaksan pikkuhiljaa lukea. Onhan tämä totaalinen pysähdys, kun sairastuu!