Annin aatoksia

Se oli jo nuorena haaveeni, olla edes lastenkirjailija. Tai runoilija! Aloitin yhden kirjan tekemisen, mutta kesken sekin jäi kuin hylätty käsityö. Se kirja taitaa jäädä haaveeksi lyhyen elämäni aikana. Blogin kirjoittaminen riittää minulle tällä hetkellä. Monesta muustakin haaveestani olen joutunut vähitellen luopumaan. Kirjan kirjoittaminen on pitkä prosessi, sen tiedän. Se vie aikaa ja eihän se kirja välttämättä ketään kiinnosta, vaikka sen saa valmiiksi.  Ja kallistahan kirjan julkaiseminen on, ellei joku iso kustantamo siitä heti kiinnostu. Aiheita kyllä on kirjoihin vaikka miten paljon kertynyt elämäni aikana. Omasta elämästä, suvun elämästä, historiasta, työelämästä, yrittäjyydestä, ajattelusta, ihmisistä ym. Mutta se, miten kirjoittaa menestyskirja, joka kiinnostaa kaikkia? Siinä vasta pulmaa kerrassaan! Se on vähän sama, kuin miten perustaa ja ideoida menestyvä yritys? Tai miten tulla kuuluisaksi taiteilijaksi? Pitää jotenkin erottua ja olla muita parempi ja kiinnostavampi...

  Elä jokainen päivä, huonokin. ​​​​​​​Itke jos itkettää, mutta älä lakkaa tuntemasta. Käytä hyvin jokainen ihmeellinen minuutti, jolloin olet hereillä ja elossa.   ANU PENTIK Näin ajattelee  Anu Pentik, 82-vuotias taiteilija, muotoilija, yrittäjä. Hänessä on esimerkkiä kaikille meille suomalaisille naisille. Olen tavannut hänet muutaman kerran, viimeksi syksyllä. En voi lakata ihailemasta hänen innostustaan ja luovuuttaan. Tuon Anun viisauden otan koko loppuelämäni ohjeeksi. On hyviä ja huonoja päiviä, hyviä ja huonoja vuosia. Hyviä kesiä ja sitten niitä huonompia, ei voi mitään. Jos terveys rapistuu ja pettää, päivien kulku muuttuu. Valoa on etsittävä elämään pimeästäkin, vaikka maailma tuntuu hullulta, oudolta ja käsittämättömältä paikalta.  Kun ikää tulee, itku on paljon herkemmässä. Tunteet ovat usein pinnassa minullakin. Muistan, miten usein näin oman ukkini itkevän vanhana. Se liikutti, kun hän muisteli elämänsä menetyksiä. Oma isänikin itki usein vanhana. Ja ...