
Se oli jo nuorena haaveeni, olla edes lastenkirjailija. Tai runoilija! Aloitin yhden kirjan tekemisen, mutta kesken sekin jäi kuin hylätty käsityö. Se kirja taitaa jäädä haaveeksi lyhyen elämäni aikana. Blogin kirjoittaminen riittää minulle tällä hetkellä. Monesta muustakin haaveestani olen joutunut vähitellen luopumaan. Kirjan kirjoittaminen on pitkä prosessi, sen tiedän. Se vie aikaa ja eihän se kirja välttämättä ketään kiinnosta, vaikka sen saa valmiiksi. Ja kallistahan kirjan julkaiseminen on, ellei joku iso kustantamo siitä heti kiinnostu. Aiheita kyllä on kirjoihin vaikka miten paljon kertynyt elämäni aikana. Omasta elämästä, suvun elämästä, historiasta, työelämästä, yrittäjyydestä, ajattelusta, ihmisistä ym. Mutta se, miten kirjoittaa menestyskirja, joka kiinnostaa kaikkia? Siinä vasta pulmaa kerrassaan! Se on vähän sama, kuin miten perustaa ja ideoida menestyvä yritys? Tai miten tulla kuuluisaksi taiteilijaksi? Pitää jotenkin erottua ja olla muita parempi ja kiinnostavampi! Olla jotenkin aivan erityinen, ei vaan tämä minä tavallinen tallaaja.
Siispä kirjoitan silloin kun siltä tuntuu tähän omaan pikkuruiseen blogiini, jota yllättävän moni näyttää ilokseni lukevan. Sekin ilahduttaa näin arkisena kevätpäivänä. Onhan minulla täällä olemassa jonkinlainen oma ääni ja oma ajattelutapa, sananvapaus! Itsensä ilmaiseminen on aina ollut tärkeä asia minulle. Tunnen olevani enemmän elossa, jos kirjoitan, maalaan, teen käsitöitä, suunnittelen puutarhaa, suunnittelen remonttia, teen uusia ruokia, yleensäkin luovat asiat, joissa voin toteuttaa jollakin tasolla itseäni. Tekeminen on todella tärkeää!
Kommentit