Maailmassa on paljon vihaa, mutta myös rakkautta




Omassa pienessä kaupungissamme sattui kauhea veriteko, kun nuori opiskelija hyökkäsi koulukaverinsa kimppuun tänä syksynä. Uhriksi joutui ulkomailta Suomeen tullut nuori nainen, joka varmaan ei voinut kuvitella pahimmissakaan painajaisissa moista tapahtuvan. Mikä saa nuoren ihmisen tekemään tuollaisen teon? Mikä meni pieleen? Monet kysymykset vaivaavat meitä ympärillä olevia. Tämä teko kummittelee monen ihmisen elämässä. Minullakin on tuttava, jonka lapsi oli luokassa teon aikana. Nuoren miehen perhe on tuttavani tuttu, aivan tavallinen perhe. Mistä viha syntyy ja miksi? Onko pelkästään kiusaaminen syy vai onko joku muu laukaiseva tekijä? Pettymys, kateus, jatkuva paha mieli, itsetunnon ongelmat? Syy ei ainakaan voi olla perheessä, vaan joku asia on vain johtanut toiseen. Viha kavereita kohtaan, ympäristöä, opettajia, yhteiskuntaa, maailmaa kohtaan. Mitä tapahtuu päässä ja aivoissa? Naksahtaako joku hermo päässä vai onko aivot ja psyyke kokonaisuus, jonka toimintaa nuori ihminen ei voi vain joskus säädellä. Ympäristön ärsykkeet ovat tänä päivänä valtavat. On sosiaalinen media, tv, kännykät, tietokone. Maailma ja tekniikka kehittyy, mutta miksei ihminen? Jo humanisti, filosofi ja ajattelija Erich From mietti ihmisen pahuutta, kun ei ymmärtänyt Hitlerin tekoja. Miksi kaikki juutalaisten vainot sallittiin, miksei kukaan tajunnut pahuuden määrää? Mikä ihmisiä vaivaa? Onko omista ongelmista puhuminen todellakin niin vaikeaa? Miksi viha kohdistuu ympärillä oleviin täysin viattomiin, kun on paha olla.

Itse olen nähnyt monia painajaisia tänä syksynä tuon tapauksen takia, vaikka en yleensä säikähdä oikein mistään. Jonnekin alitajuntaan tuo tapahtuma vain jäi pyörimään. Maailman pahuus satuttaa kaikkia meitä. Eihän elämä voi olla tällaista jatkuvaa pelkoa. Omat lapset ja lasten lapset, oma perhe, ollaanko me kaikki vaarassa missä vain? Kauppakeskuksia on joka paikassa ja lisää tulee. Ne ovat tasapainottomille paikkoja, joissa voi purkaa vihaansa maailmaa kohtaan. Ketä se auttaa? ei ketään. Mikä saa mielen niin mustaksi, kun voisi ajatella asioista aivan toisin. Millainen tämä maailma on sadan vuoden päästä?

Viha ja rakkaus. Hyvä ja paha. Näitä teemoja myös Paolo Coelho, yksi maailman menestyneimpiä kirjailijoita pohtii monissa kirjoissaan. Kesä ja syksy on sosiaalisesti vilkasta aikaa ja tulee tavattua enemmän ihmisiä, sukua ja ystäviä. Syksyllä ja talvella on taas aikaa hiljentää tahtia, miettiä ja ajatella. Ja vaikkapa kirjoittaa kokemuksistaan. Tänä syksynä olen pohtinut ihmissuhdekiemuroita, joita tuntuu olevan kaikilla, tutuilla, ystävillä ja sukulaisilla. En siis ole ainoa, joka saan pohtia elämän vaikeita asioita. Todella surullisia tarinoita olen saanut kuulla vihan kiemuroihin sotkeutuneista. Oma pää saattaa tuottaa joskus vaikka mitä. Miten osaisimme ymmärtää tosiamme paremmin, kuulla toisiamme paremmin, mutta väärinkäsityksiltä ei vain onnistuta välttymään. Puuttuuko taustalta hyvää tahtoa vai halua ratkaista ongelmat. Mikä ihmisiä vaivaa? Tekniikka kehittyy, tietomäärä on valtava, elintaso nousee, mutta omia tunteita ei osata hallita. Ne ovat samalla tasolla kuin keskiajalla.

Onneksi kaikkialla näkee hyviäkin ihmisiä, auttamista, ymmärtämistä, rakkautta ja aitoa välittämistä. Ei elämässä raha ratkaise kaikkea, joskus vähempikin voisi riittää. Rakkaus ratkaisee ja sen osoittaminen, ei vain niille lähimmille. Toisista välittämistä ja toisten huomioimista voi opettaa kaikille lapsille, mutta kuka opettaisi aikuisia?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Savolaiset ja karjalaiset

Korona korona - korvissa soi vain korona