Tekstit

Valamon luostari

Kuva
Kävimme pitkästä aikaa helatorstaina Valamon luostarissa. Jo ajomatka Kuopiosta Tuusniemen ja Varistaipaleen kanavan kautta on kevään luontoelämys, vaikka tie onkin mutkainen, kuoppainen ja mäkinen. Valamo  on aina sykähdyttävä paikka. Nyt kun ilmakin oli aurinkoinen, kaikki näytti kevään valossa kauniilta. Valamossa on nyt myös uusi hieno portti. Sen läpi kun kulkee, pääsee heti luostarin henkiseen pyhään maailmaan. Vastassa on ensin komea vanha kuusikuja. Sitten tulee marjapuuronpunainen kurssikeskus. Sitten uusi uljas kuparikupolinen kirkko.  Menimme ensin syömään seisovan pöydän antimia. Alkuruokana oli tosi maukas kalakeitto, sitten pääruokana sitruunakampelaa, ihanaa vasikanpaistia kaikkien salaattiherkkujen ja leivän kera. Jälkiruokana marjarahkaa ja kiisseliä. Kahvit vielä päälle. Sitten läksimme käymään kirkossa. Sytytimme tuohukset ihmeitä tekevän ikonin äärellä ja muistelimme samalla rakkaitamme ja toivoimme (rukoilimme) läheisille onnea ja terveyttä. Luonto luostarin ympäri

Tunneälyä, mitä se oikein on?

Kuva
Amerikkalainen psykologian tohtori Daniel Goleman kirjoitti 1995 kirjan Tunneäly ja siitä kirjasta tuli menestys. Media alkoi viestittää, että tunneäly on tärkeämpi tekijä menestymiseen elämässä kuin pelkkä älykkyysosamäärä ja niinhän se oikeastaan onkin.  Koska se miten pärjäät ihmissuhdetaidoissa on loppujen lopuksi elämässä kaikista tärkein asia. Se että tunnistaa omat ja toisen tunteet on varmaan tärkeintä. Kenellä sitä tunneälyä on ja kenellä ei. Senhän näkee helposti ympärillään ja koko yhteiskunnassa. Kova arvot jyräävät ja polkevat heikommat alleen. Nyt tuntuu, että säästöt iskevät vääriin paikkoihin ja niistä kärsivät aivan väärät ihmiset.  Onko tunneälyä Putinilla, joka tapattaa ihmisiä, hakee jopa kirkolta siunausta tekemilleen raakuuksille, ei mielestäni voi omaavan ainakaan tunneälyä. Hän on kyyninen tunteeton tappaja, joka ei tunne armoa eikä anteeksiantoa. Hän on mielestään oikeassa ja muut, vaikkapa koko Eurooppa väärässä. Monet häntä lähellä olevat päättäjät ovat tippu

Vappu, kevät ja uusi elämä

Kuva
Keväällä synnytään uudelleen, piristytään ja kukoistetaan. Vanhatkin nuortuvat ja ilmeet kohenevat. Kevään voima on ihmeellinen. Kaikki muuttuu, eniten luonto ja ihmiset. Hymyä tulee enemmän ja iloisuus täyttää ilman. Vihreys valloittaa taas maan ja kukat ilmestyvät mitä kummallisimpiin paikkoihin. Lintujen liverrys on huumaavaa, se saa sielunkin tanssimaan. Auringosta saa voimaa ja energiaa, niin että pitkän, raskaan talven jälkeen tuntuu, että nyt sitä taas jaksaa pakertaa paljon enemmän. Jotenkin itsestäni tuntuu, että synnyn aina uudelleen keväällä kuin suuresta munasta. Unohdan pitkän raskaan talven ja kaiken muunkin ikävän ja surullisen, ne ovat taaksejäänyttä elämää. Kaikki ne ihanat kesäsuunnitelmat, puutarha ja mökkeily. Se on parasta elämää!  Vappu on minulle eniten kevään juhla. Toukokuu tuntuu toiveiden tynnyriltä. Olen viettänyt aika monta vappua jo elämämäni aikana. Ensin maalla ihanassa kodissani useimmiten perheen ja suvun keskellä. Isällä oli vappuna aina syntymäpäivä

Presidentin rouva

Kuva
Suzanne Innes-Stubb on kyllä erittäin edustava presidentin puoliso, voidaan olla ylpeitä hänestä. Mutta miksi hänestä ei voi kirjoittaa Ruotsin valtiovierailun yhteydessä muuta kuin, millaiset vaatteet hänellä oli valtiovierailulla tai kenen vieressä hän istui illallisella. Olisi mukava ollut tietää, mitä omaa ohjelmaa hänellä oli. Muistaakseni kävivät jossan kirjastossa ja taidenäyttelyssä Silvian kanssa? Hänen jokainen vaatteensa ja sen suunnittelija tuli tiedoksi varmasti kaikille toimittajien taholta, samoin hänen kallis korunsa, joka oli 100 000 euron arvoinen! Onhan sekin tietysti hyvää mainosta suomalaiselle vaatesuunnittelulle, muotoilulle ja muodinluojille, markkinointia. Ja kannanotto oli korussa. Mutta aika näyttävä visiitti Ruotsiin kaikesta huolimatta Stubbilla ja Innesillä. Hyvä alku ja toivottavasti on parempaa tiedossa.  Onko siis puolison tehtävä vain olla kauniina ja hienosti vaatettuna vierellä, hymyillä ja seurustella? Siinä Suzanne onnistui kyllä hyvin ylväänä ja k

Yöpäivystys!?

Kuva
Minulla on kokemuksia, kun yöpäivystys lopetettiin pienellä paikkakunnalla muutama vuosi sitten. Äitini asui kotipaikallaan  kunnassa, jossa on asukkaita alle 10 000, noin 9400 tällä hetkellä. Olin paikalla, kun yöpäivystystä ei enää siellä ollut. Sattui tilanne, että äidilläni, silloin noin 90 vuotiaana, tuli illalla vaikea sairaskohtaus, kova hengenahdistus, joka ei meinannut mennä ohi.  Hän hälytti itse ensihoitajat paikalle ja annettiin happea ja hoidettiin, minkä siinä kotona pystyttiin. Nuoret ensihoitajat olivat sitä mieltä, että nyt pitää lähteä keskussairaalaan, joka oli 130 km päässä. Kello oli vaille 21, jolloin päivystys paikallisessa terveyskeskuksessa päättyy. Äitini kieltäytyi täysin lähtemästä!  Hänet oli yhden kerran aiemmin kuskattu yöllä 130 km:n päähän keskussairaalaan ja se oli hänelle vaikea ja raskas kokemus. Sieltä keskussairaalasta hänet kuskattiin silloin vielä uuteen paikkaan vuode-osastolle, joka oli pitkän matkan päässä kotipaikasta. Äitini sanoi, että koke

Luonnon ja eläinten suojelu? Entäs me ihmiset?

Kuva
Siinä vasta ongelmakenttä!  Mitä suojella ja miten paljon? Mitä ennallistetaan ja mitä kehitetään? Eläinten suojelussa en kaikkea aina välillä ymmärrä. Miksi suojellaan edelleen joutsenia ja valkoposkihanhia, kun niitä on aivan liian paljon. Joutsenet ja valkoposkihanhet ovat pelloilla viljelijöiden harmina keväällä ja syksyllä, syövät kaiken vihreän, sotkevat ja kakkaavat. Ja että valtio ihan maksaa korvauksia viljelijöille, että hanhet saa laskeutua pellolle syömään ruohot. Ai että on ihmisen hulluuden huikeaa hulluutta! Kaunis lintu joutsenkin on, mutta osa joutaisi herrojen ja tavistenkin herkuksi. Ja entäs nuo valtavat hanhilaumat? Komeita parvia kyllä voi ihailla maasta käsin, mutta minä näen siellä taivaalla hyviä paisteja.  Ihan suututtaa, kun ne sotkevat kaikki Helsingin puistot, eikä siellä voi enää kävellä huolettomasti katsomatta jalkoihinsa koko ajan, ja se haju yök! Miten vaikea siellä on lasten kanssa ulkoilla, kun aina on kakkakasat edessä. Eikös ne puistot ole alunperi

Kaikkea on liikaa!?

Kuva
Joskus tuntuu, että kaikkea on nykyaikana liikaa tai sitten liian vähän. Tavaroita on liikaa, mutta ihmisen hyviä tunteita ja viisautta liian vähän. Rakkautta ja välittämistä on liian vähän. Hyvyyttä on liian vähän, pahuutta on paljon. Ihminen pärjää loppujen lopuksi aika vähällä. Luulen, että koskaan ihmisen historian aikana ei ole ollut näin paljon tavaraa, pyöriä, autoja, laivoja, lentokoneita ja tietysti ihmisiä. On liikaa taloja, mökkejä, rakennuksia, korkeita taloja. Roskaa, saastetta, ongelmia, niitäkin maapallolla kyllä riittää! Itsekin olen nuorempana syyllistynyt liiallisen tavaramäärän haalimiseen, mutta vähitellen, kun ikää tulee, huomaa, että mitähän tälläkin tekee. Siksipä laitan joka kevät autotalliimme tallimyymälän, jossa myyn uutta ja vanhaa tavaraa. Se on todella mukavaa puuhaa, kun saa nurkkia tyhjennettyä ja siivottua. Siivoaminen onkin suuri intohimoni. Joka päivä pistän nurkkia ja kaappeja kuntoon, jos olen kotona. Kuljen rätin kanssa, vaikka en ole mikään pölyfo