Annin aatoksia

Suomen kesä on just sitä, mistä Olli Halonen laulaa! Kyllä se on lyhyt, mutta oi ne ihanat valoisat kesäyöt! Ja tänä kesänä, hups, alkukesä onkin niin sateinen. Mutta vielä on varmaan kesää jäljellä, heinäkuu ja elokuu!  Minne se meidän kasvihuoneilmiö katosi? En kyllä halua + 30:n helteitäkään  koko kesäksi. Yksi hellevikko riittäisi. Kun tulisi edes elokuussa intiaanikesä, ai niin ei voi sanoa enää intiaani, vaan kuuma kesä. - Kai tämä kaikki johtuu Golf-virrasta, muuttikohan se suuntaansa? Olli on Kuopion poika ja osaa lyriikan laulamisen! Viime kesänä kuuntelimme häntä Kuopion viinijuhlilla, on hän todella hyvä! Tänä vuonna on ajatuksena mennä taas viinifestivaaleille J. Karjalaista kuuntelemaan. 

Juhannusjuhla on keskikesän juhla, jota juhlitaan Suomessa ja vähän muissakin pohjoismaissa. Meille se on juhlaa siksi, että yöt ovat vielä valoisia, mutta kesä kääntyy pikkuhiljaa kohti syksyä. Päivä oli eilen siis pisimmillään. Tänään se on jo aavistuksen lyhyempi. Eli käännytään kohti syksyä! Vietimme juhannusta Siilinjärvellä, Kuopiossa Kallaveden rannalla ja vielä Riistavedellä mökillämme. Aattona oli hieman kylmää, kun piti kaivaa toppatakki kesämekon päälle! Juhannustunnelma oli kyllä taas mitä parhain. Hyvät ystävät, sukua, hyvää ruokaa, saunaa, uimista ja seurustelua, mitäpä sitä muuta suomalainen kaipaa. - Mutta nyt on aika nauttia kesästä. Onneksi ei ole liian kuuma, sopiva lämpötila itselleni on + 21C. Mutta ainakin alle +30. Meillä on tuttuja ja ystäviä, jotka asuvat maissa, missä lämpöä on jo nyt +42 ja kohta +50! Tai nyt lähes + 30 ja koko ajan vain lämpenee. Miksi emme nauttisi tästä ihanan viileästä kesästämme! Ollaan siis onnellisia, niin pitkään kuin voidaan. Uida vo...

Kesäkuu on paras kesän kuukausista. Luonto puhkeaa kukkaan, linnut pitävät vielä konserttiaan. Mutta paras aika on kun pihamme neljä omenapuuta kukkivat. Tänä vuonna niissä onkin ennätysmäärä kukkia. Se tietää, että omenoitakin tulee ja varmaan paljon!  Nyt kun ne omppupuut jo karistavat, on kuin olisi ihana kukkalumisade! Jotenkin hullaannun joka kesä kesästä. Mutta samalla alan vähän surra kesän nopeaa kulumista. Kesällä on niin paljon tapahtumia ja puuhaa, että tuntuu mihin sitä seuraavaksi ehtisi. Kesä on lyhyt kuin omenan kukinta. Elämä on lyhyt kuin yksi kesä. Mutta onneksi vielä on kesää jäljellä, kenties syyskuulle saakka. Siksipä kesäkuu on paras kuukausi, kun sitä kesää on vielä pari kuukautta jäljellä. Yritän nauttia, mutta lepoon jää liian vähän aikaa.

Tänään on kevään viimeinen päivä ja kesä alkaa virallisesti. Koulut ovat loppuneet ja kesä saa alkaa. Luin HS:sta jonkun kirjoittajan hyvän pohdiskelun siitä, mitä on sivistys. Sivistys on tapa, millä kohtaamme kaikki ihmiset. Läheiset, naapurit, sukulaiset, ystävät, lapset, vanhukset. Se ei ole sitä, jos olemme enemmän kouluttautuneita, että katsomme muita alaspäin ja nostamme nokkaamme. Se ei ole vain tutkintoja, tietoa tai akateemisuutta.  Sivistynyt ihminen osaa keskustella, kuunnella muitakin mielipiteitä, arvostaa ihmisiä ihmisinä, vaikka he eivät ole aina samaa mieltä. Sivistys on myös paljon ymmärtämistä ja kuuntelemista. Ja hyväksymistä, että me ihmiset olemme erilaisia ja meillä on eri arvoja. Eikä pelkkä kirjaviisaus tee sivistyneeksi, vähemmänkin lukenutkin voi olla todella mukava ihminen ja sydämeltään todella sivistynyt. Mielestäni myös jokainen, joka tekee yhteiskunnassa merkittävää työtä, näkee merkityksensä osana koko yhteiskunnan rattaissa, on sivistynyt pitämättä...

Aina on joku huoli tai murhe, sanoi mummini, jolla niitä riitti koko elämän ajan. Kotitila, maat ja metsät menivät sodassa Venäjän puolelle. Mukaan sai ottaa vain rajatun määrän tavaroita neljän lapsen lisäksi. Rakas veli katosi sodan aikana rintamalle, eikä hänestä koskaan kuulunut mitään. Sitten sodan jälkeen oli perustettava uusi koti uuteen paikkaan. Onneksi ukkini oli tehnyt ajoissa metsissä savottatöitä hevosensa kanssa ja sai rahaa säästöön pahan päivän varalle. Säästöillä ja sotakorvauksilla he ostivat uuden maapaikan, rakensivat kodin, jossa riitti työmaata. Lapset, maatalon työt ja sodan jäljet eivät olleet helppoa aikaa. Murhe näkyi mummini silmistä aina. Hymyn takanakin oli aina murhemieltä ja surua, tiesimme sen. En muista mummini koskaan nauraneen kovasti ääneen. Usein hän vain istui ja mietiskeli surullisen näköisenä. Usko antoi hänelle paljon voimaa selvitä elämässä.  Vaikka elämä meni eteenpäin, huolia ja murheita riitti. Oma puoliso menehtyi aikaisin ja omia lapsi...

Todellakin! Missä ovat lapsuuteni ihanat linnut? Valtavat kottaraisparvet ja kottaraisen laulu! Se oli parhaita kevään merkkejä maalaiskotimme isoissa koivuissa. En ole kuullut moneen vuoteen enää kottaraisten laulua. Ovatko kottaraiset menneet ranskalaisten ja italialaisten suihin. He kuulema pyydystävät kottaraisia suurilla verkoilla ja syövät hienoissa ravintoloissa kottaraisten rintafileitä! Kauheaa! Kerran Genovan vanhassa kaupungissa tuijotimme ihmeissämme kylttiä kottaraisruuasta. - Mitä on tosiaan tapahtunut kottaraisille? Vai onko syynä se, ettei pelloilla ole enää karjaa, jonka lanta tuotti suuria määriä hyönteisruokaa. Laidunmaat ja isot niityt ovat kadonneet. Nythän karjankasvatus on lähes syntiä, kun se kuulema tuhoaa maapalloa. Ei voi kuin ihmetellä, mitä täällä maailmassa tapahtuu. Leivonen, leivo tai kiuru, sitäkään lintua en ole vuosiin enää kuullut tai nähnyt. Sekin lintu oli aivan ihana kevään merkki. Leivosen hieno liverrys, kun se nousi pellolta ylös päin laulaen i...