Tekstit

Kalpa voitti! Ikuinen vappu?

Kuva
P.S. Kalpa voitti sittenkin Suomen mestaruuden ensimmäisen kerran jääkiekossa! Juhlat jatkuvat torilla varmaan vuoden verran! Kunnes tulee uusi voittaja. Kalpan peleissä ei tullut käytyä tänäkään vuonna, mutta jospa sitten ensi vuonna. Olihan se peli aikamoista jännitysnäytelmää. Harmi, kun viimeinen peli ei tullut tv:stä. Torille en sentään lähtenyt paleltumaan.  Aika hauska on JVG:n laulu Ikuinen vappu, kun siinä lauletaan Joensuusta länteen ja Kuopiosta pohjoiseen. Niin käy usein minunkin matkani, välillä kylläkin noin kerran kuussa etelään päin Helsinkiin ja sitten suoraan itään syntymäpaikkakunnalleni tai mökille. Mutta en haluaisi ikuista vappua enää elää, joskaan en ole sitä koskaan laulun tapaan elänytkään. Kyllä rauhallinen arki tekee hyvää. Nuorenakaan en ollut kova bilettämään ja alkoholihan minulle ei ole koskaan hyvin maistunut. Voin ottaa pari lasillista, mutta sitten se juoma alkaa maistua pahalle. Sitä on monen vaikea ymmärtää. Joten en jaksaisi ikuista vappua. Sima...

Suomen kieli

Kuva
Suomen kieli muuttuu koko ajan ja aika kovaa vauhtia! Luulen, että kieleen vaikuttavat paljon media ja erityisen paljon tv-ohjelmat! Ja ehkä eniten englanninkieli. Olen sen ajan kasvatti, että moni sana kolahtaa korvaan joskus, pahastikin. Erityisesti sanat sairaan kiva ja mieletön tuntuvat enemmänkin negatiivisilta sanoilta. Mieletön kai tarkoittaa järjetöntä. Tai sikakiva ! Ihan sikana, yäk sana minulle. Joissakin ohjelmissa juontajat hihkuvat koko ajan mieletöntä ja sairaan kivaa. Miksi pitää toistaa jotain muotisanaa, mieletön, mieletön, on se mieletöntä?  Mahtavaakin kuuluu joka paikassa eli ylisanoja viljellään niin paljon, ettei mikään enää tunnu miltään. En tiedä huomaavatko he ylisanoittajat itse sitä kielen käyttöään. Onhan totta, että kielen käyttö tarttuu kaveripiirissä. Mutta joskus tuntuu, että kielemme on alkanut köyhtyä kovasti, varsinkin adjektiivit ovat outoja. Tietysti kieli muuttuu koko ajan, ei siitä mihinkään pääse. Olisi kyllä herkullista, jos julkisuudessa...

Olisi mukavaa olla menestynyt kirjailija

Kuva
Se oli jo nuorena haaveeni, olla edes lastenkirjailija. Tai runoilija! Aloitin yhden kirjan tekemisen, mutta kesken sekin jäi kuin hylätty käsityö. Se kirja taitaa jäädä haaveeksi lyhyen elämäni aikana. Blogin kirjoittaminen riittää minulle tällä hetkellä. Monesta muustakin haaveestani olen joutunut vähitellen luopumaan. Kirjan kirjoittaminen on pitkä prosessi, sen tiedän. Se vie aikaa ja eihän se kirja välttämättä ketään kiinnosta, vaikka sen saa valmiiksi.  Ja kallistahan kirjan julkaiseminen on, ellei joku iso kustantamo siitä heti kiinnostu. Aiheita kyllä on kirjoihin vaikka miten paljon kertynyt elämäni aikana. Omasta elämästä, suvun elämästä, historiasta, työelämästä, yrittäjyydestä, ajattelusta, ihmisistä ym. Mutta se, miten kirjoittaa menestyskirja, joka kiinnostaa kaikkia? Siinä vasta pulmaa kerrassaan! Se on vähän sama, kuin miten perustaa ja ideoida menestyvä yritys? Tai miten tulla kuuluisaksi taiteilijaksi? Pitää jotenkin erottua ja olla muita parempi ja kiinnostavampi...

Elettyä elämää ja Anun ajatuksia

Kuva
  Elä jokainen päivä, huonokin. ​​​​​​​Itke jos itkettää, mutta älä lakkaa tuntemasta. Käytä hyvin jokainen ihmeellinen minuutti, jolloin olet hereillä ja elossa.   ANU PENTIK Näin ajattelee  Anu Pentik, 82-vuotias taiteilija, muotoilija, yrittäjä. Hänessä on esimerkkiä kaikille meille suomalaisille naisille. Olen tavannut hänet muutaman kerran, viimeksi syksyllä. En voi lakata ihailemasta hänen innostustaan ja luovuuttaan. Tuon Anun viisauden otan koko loppuelämäni ohjeeksi. On hyviä ja huonoja päiviä, hyviä ja huonoja vuosia. Hyviä kesiä ja sitten niitä huonompia, ei voi mitään. Jos terveys rapistuu ja pettää, päivien kulku muuttuu. Valoa on etsittävä elämään pimeästäkin, vaikka maailma tuntuu hullulta, oudolta ja käsittämättömältä paikalta.  Kun ikää tulee, itku on paljon herkemmässä. Tunteet ovat usein pinnassa minullakin. Muistan, miten usein näin oman ukkini itkevän vanhana. Se liikutti, kun hän muisteli elämänsä menetyksiä. Oma isänikin itki usein vanhana. Ja ...

Kevät

Kuva
On siis kevät...kuljen Hakaniemen rantaa. Se  laulu soi usein päässäni, vaikken enää kuljekaan Hakaniemen kuten nuorena  vaan Kallaveden rantaa. Tuo lauluhan on ankeuden ylistys tai kuvaus, kun elämä on kohdellut kovasti ja konkurssi on pannut elämän palasiksi. Jalat vielä kantaa ja sinä tarjosit vain salmiakkia! Raukka parka, elämä on kyllä joskus kurjaa, senkin ymmärrän. Eikä elämä ole tasapuolista, kyllä siellä sillan alla oli aika surkeaa joukkoa ennenkin. Mutta, miksi niin moni sortuu alkoholiin ja huumeisiin, ei se tilannetta ainakaan yhtään paranna. Asunnottomuutta on nyt niilläkin, joilla ei ole tuota ongelmaa. Miksei ole asuntoja, jotka ovat vain raittiille asunnottomalle?  Mutta itse voin onneksi nauttia kevään pienistä iloista. Yritän huomata kevään parhaat palat. Unohtaa ne surut ja murheet. Valo, lumen sulaminen, nousevat kukat, lintujen laulut. Nyt olen nähnyt kahdesti jo joutsenparin ja kuullut niiden komeaa laulua Kuusamossa ja Kuopiossa! Tänään näin taas ...

Talven lumo

Kuva
Vaikka olen syntynyt keskellä kesää ja helteiden aikaan, rakastan silti kunnon talvea. On kyllä ollut elämäni  suurimpia nautintoja hiihtää, kelkkailla, luistella ja liikkua metsässä, pelloilla ja jäällä maisemien keskellä myös talvella. Eivät ole kovat pakkasetkaan esteenä liikkumiselle, kun on vain vaatetus kohdallaan. Tänäänkin porhalsin ulos järkkärikamerani kanssa jo aamulla. Auringon valo lumoaa kaikki maisemat kuuraisena loistamaan. On kuin olisimme satumaassa. Tuulikin oli leppeä ja pakkasta vain vähän päälle - 10 C, ehkä - 15 enimmillään. Jäällä liikkujia oli paljon, koirien kanssa ja muuten vaan. Joku kurvaili kovaa vauhtia autollaan, kun lunta ei ole paljoa jään päällä. Mutta siellä on kyllä railoja, joita pitäisi varoa. Pienikin lenkki piristää päivää, varsinkin aurinkoisena sunnuntaipäivänä. - Nämä kuvani ovat kännykkäkamerani kuvia.

Aurinko armas

Kuva
Tänään oli kevään ja koko vuoden  ensimmäinen oikea aurinkoinen päivä ja hieno sää ulkoilla lempialueellani Kallaveden jäällä potkukelkalla. Nyt olen nauttinut koko viikon hienoista potkuttelusäistä. Hiihtolatuja ei ole vielä jäälle tehty, mutta muutama hiihtäjä siellä oli omia latujaan vauhdilla menossa. Toivottavasti kunto kohenee ja paino laskee eli kroppa tiivistyy. Joka ikinen päivä olen kuntoillut, vähintään pikku lenkin olen vetäissyt, jos olen pystynyt. En muutenkaan viihdy hirveästi sisällä, ellei ole sitten pakko. Lunta vain toivotaan lisää, kun sitä on vain noin 20 cm. Mukavaa on tavata ulkoillessa tuttuja ja naapureita aurinkoisella jäälenkillä ja vaihtaa kuulumisia. Tänään keskusteltiin taas kerran petopolitiikasta. Olimme keskustelijat sitä mieltä, että salametsästäjien mitta on vaan täyttynyt, kun pedot saavat rellestää Savossa. Metsästäjien elokapina eli petokapina on täällä täyttä totta! Ei ole mukavaa, kun pedot tulevat pihoihin, lapset, äidit ja koirien lenkittäj...