Annin aatoksia

Vaikka olen syntynyt keskellä kesää ja helteiden aikaan, rakastan silti kunnon talvea. On kyllä ollut elämäni  suurimpia nautintoja hiihtää, kelkkailla, luistella ja liikkua metsässä, pelloilla ja jäällä maisemien keskellä myös talvella. Eivät ole kovat pakkasetkaan esteenä liikkumiselle, kun on vain vaatetus kohdallaan. Tänäänkin porhalsin ulos järkkärikamerani kanssa jo aamulla. Auringon valo lumoaa kaikki maisemat kuuraisena loistamaan. On kuin olisimme satumaassa. Tuulikin oli leppeä ja pakkasta vain vähän päälle - 10 C, ehkä - 15 enimmillään. Jäällä liikkujia oli paljon, koirien kanssa ja muuten vaan. Joku kurvaili kovaa vauhtia autollaan, kun lunta ei ole paljoa jään päällä. Mutta siellä on kyllä railoja, joita pitäisi varoa. Pienikin lenkki piristää päivää, varsinkin aurinkoisena sunnuntaipäivänä. - Nämä kuvani ovat kännykkäkamerani kuvia.

Tänään oli kevään ja koko vuoden  ensimmäinen oikea aurinkoinen päivä ja hieno sää ulkoilla lempialueellani Kallaveden jäällä potkukelkalla. Nyt olen nauttinut koko viikon hienoista potkuttelusäistä. Hiihtolatuja ei ole vielä jäälle tehty, mutta muutama hiihtäjä siellä oli omia latujaan vauhdilla menossa. Toivottavasti kunto kohenee ja paino laskee eli kroppa tiivistyy. Joka ikinen päivä olen kuntoillut, vähintään pikku lenkin olen vetäissyt, jos olen pystynyt. En muutenkaan viihdy hirveästi sisällä, ellei ole sitten pakko. Lunta vain toivotaan lisää, kun sitä on vain noin 20 cm. Mukavaa on tavata ulkoillessa tuttuja ja naapureita aurinkoisella jäälenkillä ja vaihtaa kuulumisia. Tänään keskusteltiin taas kerran petopolitiikasta. Olimme keskustelijat sitä mieltä, että salametsästäjien mitta on vaan täyttynyt, kun pedot saavat rellestää Savossa. Metsästäjien elokapina eli petokapina on täällä täyttä totta! Ei ole mukavaa, kun pedot tulevat pihoihin, lapset, äidit ja koirien lenkittäj...

  Olen harrastanut akvarellimaalausta jo jonkin aikaa. Tänään maalasimme eläimiä. Maalasin Hannu Hautalan kuvan innoittamana porotokkaa.  Poro on mielestäni yksi kauneimpia eläimiä, joita näkee Suomen luonnossa. Kun liikumme pohjoisessa, niitä on jokapaikassa varsinkin syksyllä, kun käymme vaeltamassa. Viimeksi olimme syksyllä Kuusamossa ja Sallassa. Silloin porot juoksivat koko ajan tielle ja piti jopa pysähtyä välillä. Näytti että hirvaat tulevat autoa puskemaan, kun niillä oli rykimäaika. Koko ajan sai varoa poroja. Vaaleat porot erottuvat, mutta tummemmat porot on vaikea erottaa tiestä. Muutama äkkipysähdys tuli. Onneksi ei porokolaria. Näimme hirvikolarin, kun tulimme Riisitunturilta. Nuoripari oli ajanut kolarin, kun hirvi tuli metsästä. Auton etuosa ja ikkuna olivat rikki. Onneksi se ei sattunut meille. Olihan se järkytys nuorille, kun isän auto meni korjattavaksi.  - Poroja on aivan liikaa Lapissa. Niitä saattoi nähdä jopa satoja samalla pellolla ruohoa syömässä. ...

  Kyllä talvet ovat erilaisia eri vuosina ja eri puolella Suomea. Olimme viikon etelässä ja siltähän se tuntui, kun lunta ei ollut siellä yhtään. Kuvassa Glimsin talomuseo Espoossa, missä käymme lastenlasten kanssa usein. Ruoho oli vihreää! Meillä Kuopiossa on sentään noin 20 cm ja pakkastakin. Tänä vuonna ei hiihtoa voi paljon harrastaa, mutta jäälle täällä pääsee. - Ja vielähän se kunnon talvikin voi tulla täne, jos ei, mennään pohjoiseen.  Muistelen vuosiani 70-80-luvulla, kun olin Helsingissä opiskelemassa ja töissä. Silloinkaan ei ollut siellä kunnon talvia. Ensimmäinen talveni oli todella lämmin, ei ollut lunta, jos tuli se suli heti. Se on jäänyt mieleen, että koko talven kuljin pikkukengissä! Kerran vein sukset mukanani, kun oli tullut vähän lunta. Asuin Töölössä ja lähdin siitä hiitämään latua Pirkkolaan päin. Se oli niin surkea, kuin olla voi. Koirat ja ihmiset olivat tallanneet sen. Tulin takaisin kyynelsilmissä ja vein sukset takaisin kotiseudulleni. Siitä lähtien ...

Parasta kevään tulossa on valo. Ja aurinko. Kävin pitkällä lenkillä jäällä, kun meidän järvi taas jäätyi. Jopa autot ajoivat taas saareen, vaikka vesi roiskui jäätiellä ajaessa. Joku potkukelkkailijakin meni aika haipakkaa, nuorehko mies. Nuoretkin ovat keksineet potkurilla menon. Minulla oli taas piikkikengät ja piikkisauvat, varmuuden vuoksi. Mutta valo, se tuo heti hyvän mielen ja auriko, elämä muuttuu taas. Mennään kohti kesää. Olen todella onnellinen siitä, kun asumme järven vieressä. Rantojahan Suomessa onneksi riittää kaikkialla. Niillä rannoilla riittää kauneutta. Onni on asua luonnon keskellä!

Tuo sana on todella tärkeä sana elämässä. Ei ole ihan helppoa aina pyytää anteeksi, mutta hyvä ja ystävällinen tekokin käy anteeksipyynnöstä. Joudumme kaikki pyytämään joskus anteeksi ja monta kertaa ja se on hyvä. Lapsia on opetettava pyytämään anteeksi ja antamaan anteeksi toiselle. Aikuiselle se anteeksiantaminen onkin jo sitten vaikeampaa. Jokainen meistä tekee virheitä, suuriakin, sanoo vääriä sanoja väärissä paikoissa. Joskus ei vain voi säädellä tunteitaan, jos asia on ollut itselle todella tärkeä. Itse olen monta kertaa pyytänyt anteeksi, mutta joskus en ole saanut anteeksi. Taakkaa joutuu vain kantamaan ja se onkin se tarkoitus, kun ei anneta anteeksi. Kyllä joskus itsetunto on ollut kovilla. Ajatus, että anteeksi, että olen olemassa ja olen tälläinen, on tuttu minullekin. Yritän hyväksyä itseni ja toivon, että lähipiirikin sen tekisi. Kyllähän minäkin täältä joskus lähden.  Mutta vielä tärkeämpää on antaa toiselle anteeksi ja se vasta vaatii sydäntä ja hyvää itsetuntoa. O...