Mikkelin Muisti ja Päämaja - sodan ja rauhan museot
Kävimme viimeksi Helsingistä Kuopioon tullessa Mikkelissä Sodan- ja rauhan museossa, jonka nimi on Muisti. Vieressä samassa rakennuksessa keskellä kaupunkia on myös Päämajamuseo. Halusin nähdä tämän museon, koska isäni oli Mikkelissä nuorena armeijassa. Hän kertoi nähneensä myös marsalkka Mannerheimin ratsailla silloin tällöin. Marsalkan lempihevosen nimi oli Cathy. Armeijan kasarmialue, jossa isänikin kouluttautui siihen aikaan vuoden verran sähköttäjäksi, on noin kilometrin päässä. Siellä on vielä jalkaväkimuseo, jossa käymme seuraavan kerran. Isäni ei joutunut eturintamaan, vaan sähköttäjäksi Kontiomäkeen, koska oli maatilan ainut poika ja heitä suojeltiin tällä tavalla. Isäni kokoontui usein Mikkelissä armeijakaverien kanssa vielä vanhanakin ja varmaan he muistelivat tuota yhteistä aikaa. Mikkelissä olikin viestintäkeskus Lokki ja sille on omistettu Päämajamuseossa kokonainen huone. Toinen vastaava on Euroopassa vain Englannissa. Sain nähdä siellä koneita, joilla isäkin oli sähköttänyt. Joskus hän opetti meille lapsillekin morse-aakkosia ja se oli hauskaa, vaikka tiesimme, että sen oli isämme sotaa varten opiskellut. Miten tuo viestintä onkaan tänä päivänä noista ajoista muuttunut? Todella paljon, luulen. - Mannerheimin työhuone Päämajan museossa oli sekin vaikuttava karttoineen ja työpöytineen. Melkein tuntui, kuin Mannerheim itse olisi katsonut jostain menoamme.
Museo oli hyvin vaikuttava ja kyllä siellä tulee esille sodan hulluus ja rauhantyön tärkeys. Monet sodan kauhut ja asiat ovat siellä konkreettisia. Yhteen huoneeseen en pystynyt menemään, jossa sota näkyy virtuaalisena kauhuna rintamalla tykin pauhuineen. Sota on maailmassa pahin, mielettömin, sairain, kauhein, kamalin, tyhmin, ahdistavin asia, josta mekin saamme kärsiä jatkuvasti, vaikka ei niin kuin vanhempamme, jotka joutuivat evakkoon ja menettivät paljon. Äitini kotitila jäi rajan taakse ja siellähän se tuhottiin maan tasalle. Mummin veli katosi rajan taakse, eikä löytynyt.
En ole pitkään aikaan käynyt näin vaikuttavassa museossa kuin Mikkelin Muistissa. Välillä kuljin tippa silmässä, kun mieleen tulivat äidin, isän, ukin, mummin kertomukset sodan kauhuista.
Kommentit