Tammikuu 2026


Tulihan se kunnon ihana talvi viimeinkin! Pakkasta oli aamulla - 25C! Täytyy sanoa, että rakastan pakkasta, kun järvet jäätyvät ja pääsen taas jäätielle huitelemaan potkurilla ja laduille hiihtämään lempireittejäni. Kävin tänään testaamassa Kallaveden jäät. Hieno jäätie vie läheiseen saareen ja autotkin ajavat jo siinä. Ainut haitta pakkasissa on tietysti, kun lämmityskulut vähän nousevat ja puuta saa pistää uuniin useammin. Mutta sekin uunin lämmitys on oikeastaan mukavaa puuhaa. Uunissa voi laittaa samalla uuniruokia ja muita herkkuja, tänään mustikkapiirakkaa. - Toistahan se on nyt Lapissa. Siellä on aivan liian kylmää! -30-45. Se ei ole enää yhtään mukavaa. Eläimetkin kärsivät. Osa kuolee kylmyyteen. Linnut ainakin ovat kovilla. Koiraparat eivät uskalla kuin pikaisesti ulos. - Muistan kun maalla aikoinaan meidän koirat olivat ulkona lähes aina, mutta sitten kovilla pakkasilla tuvassa uunin vieressä koirantaljan päällä. Kävivät vain nopeasti ulkona. Ei koiria silloin lenkitetty, varsinkaan metsästyskoiriamme. Koirien tarkoitus oli paljon muutakin kuin seurakoiruus. 

Jää on tässä meidän rannalla elävien ihmisten elementti. Sinne mennään koirien kanssa ja kalastamaan. Paitsi, että jotkut eivät vaan usko, kun jäät tulevat, että se ei kestä heti. Tänäkin talvena ehti jo kalastaja n. 70 v. hukkumaan, kun hän meni mönkijällä jäälle. Surullista kotiväelle ja läheisille. Tänäänkin näin jo viisi pilkkijää, mutta nyt jää kestää. Paitsi virtapaikat! - Seuraavaksi otankin esille jo potkurini, joita meillä on useampikin, tädin vanha sininen perinteinen ja sitten punainen kuntoilumalli, lisäksi lasten potkuri, ukin vanha. Tänään kiertelin rantoja kameran kanssa ja ihailin maisemia. Kyllä on henkeäsalpaavan kaunista! Jostain syystä en kaipaa yhtään etelän lämpöön, vaan nautin talven ihanasta tunnelmasta. Minä en lähde pakkasia pakoon. Vaan kestän kaikki mitä tulee vastaan talvellakin.  - Jäätiekin on jo hienossa kunnossa! Ladut vain puuttuvat vielä. 








Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia suosikkirunoilijaltani Kahil Gibranilta

Kuva
Kahil Gibran "Ymmärtävä ystävä on sinulle enemmän sukua kuin omat veljesi, sillä jopa omat sukulaisesi eivät ehkä tiedä sinun todellista arvoasi." Näin on valitettavasti hyvin usein. Suku on suku ja sisarukset eivät ole ystäviä, vaan sisaruksia. Monta hyvää sisarussuhdetta on mennyt rikki todella pienistä asioista, eniten perintöasioista. Välejä voivat hiertää kateus, katkeruus ja mielipide-erot. Pitäisi hyväksyä erilaiset ihmiset. Ystäväni, sinä olet hyvä ja varovainen ja viisas; ei, sinä olet täydellinen -ja minä, myös, puhun sinun seurassasi viisaasti ja varovasti. Ja kuitenkin olen hullu." Kaikki me ihmiset olemme hulluja omalla tavallamme. Kuka on se normaali? Kuka on viisas? Hyvä? Varovainen ja viisas? "Surullinen sielu rauhoittuu, kun se löytää kaltaisensa. Ne yhtyvät liikuttuneina kuin muukalainen tavatessaan toisen muukalaisen vieraassa maassa. Sydämet, joita suru yhdistää, eivät eroa onnen hurmassa." Sielujen sympatia, se löytyy jos...
Lue lisää

Aina on ikävä jotakin tai jonnekin

Kuva
Mitä enemmän ikää tulee, niin aina on ikävä jotakin tai sitten jonnekin.  Ikävä on lapsuutta, nuoruutta ja sitä huoletonta aikaa. On ikävä omaa isää ja äitiä, vanhinta veljeä, sisaruksia, sisarusten lapsia, serkkuja, mummia, ukkia, omaa kummia, kummilapsia, kummilasten lapsia, työkavereita, opiskelukavereita, ystäviä, entisisä naapureita ja monia sukulaisia, monia läheisiä ihmisiä joita ei ole enää. Aivan kuin monet olisivat kadonneet mustaan aukkoon!  Hauskoja ihania sukumme tätejä ja setiä on ikävä, jotka olivat usein meillä kotona maalla. Suvun yhteys oli silloin tiivistä, helppoa ja huoletonta sekä jokapäiväistä.  Voinko muistaa todellakin niin väärin? Mutta lapsena vaistoaa monet asiat herkästi, näkee ja kuulee tarkkaan.  Tämä nyt niin vaikea historian aikamme on varmaan se, joka tekee ikävästä vielä suurempaa. On ikävä omia lapsia ja lastenlapsia. Ikävä on myös paljon kaipausta ja surua. Ikävä on huoletonta aikaa! Nyt on ikävä hyviä hiihtokelejä, kevättä ja kes...
Lue lisää

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Jopas taas sattui kesän juttu eli syödessä sattuu! Olimme mökillä uurastaneet koko iltapäivän maalausurakkaa ja tein illaksi kalakeiton hauesta. Se on herkkuamme, kun sekaan laittaa runsaasti perunoita, voita ja sipulia. Puhdistin kalapalan ruodoista mielestäni tarpeeksi huolella ja aloitin syömisen, mutta viimeistä lusikallista syödessäni tunsin kovan piston kurkussani. Juoksin ulos kakistelemaan ja yritin oksentaa ja yskiä ruotoa pois. Ruoto tuntui sormessani syvällä kuitenkin kurkun yläpäässä, mutten saanut sitä pois, kun se oli iskeytynyt tiukasti kurkkuun. Mieheni oli nopea ja tilasi heti ambulanssin viereiseltä kylältä, kun näki surkean läähätykseni ja kakisteluni. Pojat tulivat kohtuullisen nopeasti ambulanssilla mökille. Mutta koska emme saaneet keväällä nimettyä heti tietämme, tien löytäminen vei oman aikansa ambulanssilla ja mieheni meni vastaan autollaan. Kylläpä aika tuntui pitkältä siinä yökötellessä. Jokainen minuutti oli tuskaa. Pistos oli aika kova, en uskaltanut n...
Lue lisää