Loppuipas se joulu joutuin...

Miten kummassa tämäkin joulu meni niin nopsaan...no toisaalta kivakin. Pääsee taas normaaliin elämään kiinni. Toisaalta joulun aika on mukavaa, kun tapaa paljon enemmän ihmisiä, lapsiaan, sukua ja ystäviä. - Omassa elämässä on vauhtia ja tapahtumia niin paljon välillä, ettei meinaa pysyä mukana. Ja koska en ole julkkis, luulen etteivät taviksen tapahtumat paljon ketään kiinnosta. Pukki kävi, lahjoja tuli, vuosi vaihtui iloisesti, kuusikin on vielä olohuoneessa, kun on niin komea, lähes 4 metriä eikä mikään viljelty tai tekokuusi vaan aito metsän kuusi!

Kun kaikki omat asiat ovat suhtkohtsilleen kunnossa, joutaa päivittelemään muiden asioita, kuten Saulin ja Jennin häitä; huh - aika uudenvuoden rakettihan se oli! Mutta taas tuli todistettua, että vanhoissa herroissakin on charmia, joka vetoaa jopa nuorisoon! Onnea vaan kohuparille, niin kauan kuin sitä kestää. Voisin silti äänestää Saulia, jos hän olisi pressaehdokas!?

Seuraava seurattava on Jutta, siis demaripamppurouva, joka alkaa vaikuttaa heti bimbolta blondilta tuolla menolla. Uskottavuus kärsii pakostakin, vaikka miten yrittää verkkosukilla vitkutella suosioon. Ei - nyt meni hieman ööveriksi. Asiallisuus puree parhaiten, se on todistettu.

Eniten tässä mietityttää tuo Gazan kohtalo, sota tulee aika lähelle tv:n kautta. Miksi pitää sotimalla selvittää asiat? Eikö ihminen opi ikinä? Missä viisaat päättäjät, vai onko heitä olemassa missään? Maailma on aika kummallinen asuinpaikka, haluan kuuhun! Välillä - jos näkisi tai ymmärtäisi paremmin tämän pallon asiat.