21.4.2009 Kevät tulee kai sittenkin

Kylläpä on ollut kylmää taas välillä, kun pääsiäisenä oli niin lupaavan lämmintä. Jäät kantavat vielä Kuopiossa, ihmiset ulkoilevat jäillä, koska yöllä on vielä pakkasta. Tänä aamunakin oli -5C, kun heräsin. Lumet eivät ole juurikaan sulaneet. Tuntuu aika hassulta kun puhutaan kasvihuoneilmiöstä, ei se tänne ole ainakaan vielä saapunut. Onneksi tänään oli jo +8 iltapäivällä. - Tämäkin talvi tuntuu pitkältä ja alkaa jo kyllästyttää. Valoa on muttei lämmintä.

Venäjän presidentti Medjedev eikun Medvedev vai olikohan se nimi tuokaan - siis oli kylässä Halosen luona kaksi päivää. Ainakin ulkoinen esiintyminen on erilaista kuin Putinilla. Putinin kovuus ja ilmeettömyys eivät ole uuden pressan tavaramerkkejä - onneksi. Rouvakin on ihan viehättävä, vaikka taustalla onkin. - Eniten ihmetyttää tämä maakauppa-asia. Miksi me myymme maitamme venäläisille, jos he eivät myy meille. Mielestäni kenenkään ei tulisi myydä maa-alueita venäläisille, jos mekään emme voi ostaa rajan takaa maata. Kerrostalokiinteistöt ovat asia erikseen. Maatani en myy!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia suosikkirunoilijaltani Kahil Gibranilta

Kuva
Kahil Gibran "Ymmärtävä ystävä on sinulle enemmän sukua kuin omat veljesi, sillä jopa omat sukulaisesi eivät ehkä tiedä sinun todellista arvoasi." Näin on valitettavasti hyvin usein. Suku on suku ja sisarukset eivät ole ystäviä, vaan sisaruksia. Monta hyvää sisarussuhdetta on mennyt rikki todella pienistä asioista, eniten perintöasioista. Välejä voivat hiertää kateus, katkeruus ja mielipide-erot. Pitäisi hyväksyä erilaiset ihmiset. Ystäväni, sinä olet hyvä ja varovainen ja viisas; ei, sinä olet täydellinen -ja minä, myös, puhun sinun seurassasi viisaasti ja varovasti. Ja kuitenkin olen hullu." Kaikki me ihmiset olemme hulluja omalla tavallamme. Kuka on se normaali? Kuka on viisas? Hyvä? Varovainen ja viisas? "Surullinen sielu rauhoittuu, kun se löytää kaltaisensa. Ne yhtyvät liikuttuneina kuin muukalainen tavatessaan toisen muukalaisen vieraassa maassa. Sydämet, joita suru yhdistää, eivät eroa onnen hurmassa." Sielujen sympatia, se löytyy jos...
Lue lisää

Aina on ikävä jotakin tai jonnekin

Kuva
Mitä enemmän ikää tulee, niin aina on ikävä jotakin tai sitten jonnekin.  Ikävä on lapsuutta, nuoruutta ja sitä huoletonta aikaa. On ikävä omaa isää ja äitiä, vanhinta veljeä, sisaruksia, sisarusten lapsia, serkkuja, mummia, ukkia, omaa kummia, kummilapsia, kummilasten lapsia, työkavereita, opiskelukavereita, ystäviä, entisisä naapureita ja monia sukulaisia, monia läheisiä ihmisiä joita ei ole enää. Aivan kuin monet olisivat kadonneet mustaan aukkoon!  Hauskoja ihania sukumme tätejä ja setiä on ikävä, jotka olivat usein meillä kotona maalla. Suvun yhteys oli silloin tiivistä, helppoa ja huoletonta sekä jokapäiväistä.  Voinko muistaa todellakin niin väärin? Mutta lapsena vaistoaa monet asiat herkästi, näkee ja kuulee tarkkaan.  Tämä nyt niin vaikea historian aikamme on varmaan se, joka tekee ikävästä vielä suurempaa. On ikävä omia lapsia ja lastenlapsia. Ikävä on myös paljon kaipausta ja surua. Ikävä on huoletonta aikaa! Nyt on ikävä hyviä hiihtokelejä, kevättä ja kes...
Lue lisää

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Jopas taas sattui kesän juttu eli syödessä sattuu! Olimme mökillä uurastaneet koko iltapäivän maalausurakkaa ja tein illaksi kalakeiton hauesta. Se on herkkuamme, kun sekaan laittaa runsaasti perunoita, voita ja sipulia. Puhdistin kalapalan ruodoista mielestäni tarpeeksi huolella ja aloitin syömisen, mutta viimeistä lusikallista syödessäni tunsin kovan piston kurkussani. Juoksin ulos kakistelemaan ja yritin oksentaa ja yskiä ruotoa pois. Ruoto tuntui sormessani syvällä kuitenkin kurkun yläpäässä, mutten saanut sitä pois, kun se oli iskeytynyt tiukasti kurkkuun. Mieheni oli nopea ja tilasi heti ambulanssin viereiseltä kylältä, kun näki surkean läähätykseni ja kakisteluni. Pojat tulivat kohtuullisen nopeasti ambulanssilla mökille. Mutta koska emme saaneet keväällä nimettyä heti tietämme, tien löytäminen vei oman aikansa ambulanssilla ja mieheni meni vastaan autollaan. Kylläpä aika tuntui pitkältä siinä yökötellessä. Jokainen minuutti oli tuskaa. Pistos oli aika kova, en uskaltanut n...
Lue lisää