Annin aatoksia

Täytyy sanoa, että joulu on mukava asia, mutta joulu-sana alkaa välillä soida korvissani! Pidän tässä pienen lepohetken kinkun paiston välissä ja mietin, mitä vielä tekisin, kun energiaa on jäljellä. Lanttu, porkkana, perunalaatikot on jo tehty ja  nyt vielä väännän bataatti ja punajuurilaatikot. Siinäpä ne meidän jouluruuat ovat. Kinkkua, laatikoita, silliä ja lohta, hieman lisukkeita, ei muuta - no joku hyvä jälkiruokaherkku, tänä vuonna ehkä tiramisu vadelmakerroksen kanssa. Jouluruuat eivät juuri mielikuvistusta kaipaa, ne osaa jo ulkoa ja onneksi ne kaikki kerran vuodessa maistuvat perheellemme. Suklaata pitää olla tosi paljon, kaikki mahdolliset Fazerin jouluherkut, vihreät kuulat, Kiss-kiss-karkit, wienernougatit ja Pandan juhlapöydän kohvehdit. Ja oman metsän komea latvakuusi kruunaan kaiken. Meille sopii olohuoneeseen 4-metrinen kuusi, joka koristellaan vasta jouluaaton aamuna. Kotimme pursuaa koristeita kilokaupalla, en ole mikään viileän vaalean pelkistetyn sisustuksen ystäv

Joka vuosi joulu tulee nopeammin kuin aikaisemmin ja menee vauhdilla kuin raketti. Luin tänään Anna-lehdestä Anna-Leena Härkösen joulujutun. Aika hyvä juttu! Eipä hän taida mikään jouluihminen olla, kun ei maistu jouluruuat, eikä hän tunnu kestävän joulun pyhiä. Vai lieneekö juttu tarkoitettu lähinnä huumoriksi. Jotkut tosiaan pakenevat joulua mahdollisimman kauas sukulaisista ja ystävistä. Onhan sekin vaihtoehto muttei minulle eikä meidän perheelle. Parasta joulussa onkin sukulaiset ja läheiset ihmiset. Mutta onneksi on mukavia sukulaisia! Ihanaa on tosiaan, kun lapset saapuvat kotiin ja saamme olla taas yhdessä kuin ennen! Tottahan joka joulu on erilainen ja joulun lapsuuden taika on kadonnut. Mutta joulutunnelmasta voi nauttia nyt, kun pakkasta on -20C ja luntakin on maassa. Joulussa parasta on ruoka, kuusi, koristeet ja pitkät leppoisat pyhäpäivät. Joulun sanoman tarkoitus on varmaankin muuttunut, mutta eiköhön se antamisen ja saamisen ilo sekä muistaminen ole se tärkein. Jouluna

No, muuttuihan se sää eli tuli taas ilmastonmuutos! Pakkanen palasi ja lunta tulla tupsahti! Kööpenhaminassa mekastetaan, kun ei ole tarpeeksi kylmää, ilmasto on kuulema lämmennyt. Sitä ei juuri täällä Kuopiossa huomaa. Meillä riittää kylmää ja taas on luntakin. Eroa ei ole juurikaan entisiin aikoihin. Männä vuosinakin ooteltiin joulun alla, tuleeko umi vai ei, jäätyykö järvi vai ei. Onkohan tämä vouhkaaminen ilmastonlämpenemisestä aivan aiheellista? Toinen riehumisilmiö on tämä possulihaviha. Asialla ovat vihreät nuoret kaupunkilaisneidot, jotka säälivät possuja sikaloissa, ne kun pitäisi vapauttaa! Neitokaiset kulkevat kameroineen yöjalassa sikaloissa ja kuvaavat salaa kuin papparatsit. Mikseivät mene kuvaamaan vanhainkoteihin, lastenkoteihin, kouluihin, päiväkoteihin, koteihin. Ihan kuin ihminen ei olisi tärkeämpi kuin tuotantoeläin sika. Suurempia kauheuksia tapahtuu monissa kodeissa ja hoitolaitoksissa kuin possunlihatehtaissa. Meidän perhe syö ainakin kunnon suomalaista sikaposs

Joulukuu tulikin aika yllättäin, no kohta on jo joulu. Mukavaa, kun on luvassa lunta ja pakkasta. Ties vaik jouluna olisi lunta ja järvetkin jäässä. Eipä ole joulukiireitä enää, kun lapset ovat isoja. Lahjamäärät ovat supistuneet olemattomiin niistä lahjakasoista, joita pukki veivasi kotiimme aikoinaan selkä vääränä. Nyt hankimme vain jotain pientä ja vain ja ainostaan ihan tarpeellista. Lapset saavat muutaman lahjan ja lahjakortteja. Loppujen lopuksi, joulukin menee liian nopesti ohi. Olisi mukavaa tarttua siihen joulun parhaaseen hetkeen ja nauttia siitä paljon pitempään. Nyt sitten joulusta Facebookiin. Kun tuntuu, että kaikki ovat siellä siis Facebookissa. Itsekin hurahdin sinne joskus, mutta olen huomannut, ettei minulla ole aikaa moiseen seurusteluun tuttava ja ystäväpiirin kanssa. Enkä halua raportoida kaikkea mitä teen, kuten sitä, missä olin viikonloppuna, mitä tein ruuaksi. En tarvitse tuttavapiiriä, vaan oikeat ihmis- ja sukulaissuhteet, joita hoidetaan muuten kuin netin kau