Joulu tulee ja menee nopeasti
Joka vuosi joulu tulee nopeammin kuin aikaisemmin ja menee vauhdilla kuin raketti. Luin tänään Anna-lehdestä Anna-Leena Härkösen joulujutun. Aika hyvä juttu! Eipä hän taida mikään jouluihminen olla, kun ei maistu jouluruuat, eikä hän tunnu kestävän joulun pyhiä. Vai lieneekö juttu tarkoitettu lähinnä huumoriksi. Jotkut tosiaan pakenevat joulua mahdollisimman kauas sukulaisista ja ystävistä. Onhan sekin vaihtoehto muttei minulle eikä meidän perheelle. Parasta joulussa onkin sukulaiset ja läheiset ihmiset. Mutta onneksi on mukavia sukulaisia! Ihanaa on tosiaan, kun lapset saapuvat kotiin ja saamme olla taas yhdessä kuin ennen! Tottahan joka joulu on erilainen ja joulun lapsuuden taika on kadonnut. Mutta joulutunnelmasta voi nauttia nyt, kun pakkasta on -20C ja luntakin on maassa.
Joulussa parasta on ruoka, kuusi, koristeet ja pitkät leppoisat pyhäpäivät. Joulun sanoman tarkoitus on varmaankin muuttunut, mutta eiköhön se antamisen ja saamisen ilo sekä muistaminen ole se tärkein. Jouluna voi taas yrittää olla parempi ihminen kuin aikaisemmin. Kortteja ja pieniä lahjoja on kiva saada, jos olen rehellinen. Meidän perheestäkin lähtee joka joulu noin 50 korttia. Toivottavasti ne edes hieman ilahduttavat saajiaan.
Lapsuuteni kauhein ja vaikuttavin joulusatu oli H.C. Andersenin Pieni tulitikkutyttö. Itkin aina, kun hän jäi pakkaseen kadulle avopäin ja paljainjaloin ja sai katsella ikkunoiden takaa toisten joulujuhlaa. Hän paleltui kuoliaaksi yön aikana. Sitä satua ei enää tänä päivänä kovin usein lapsille kerrota, sehän voi oikeastikin järkyttää. Vaikka se satu voisi olla tottakin tänäkin päivänä.
