1.12.2009 Joulukuu ja Facebook

Joulukuu tulikin aika yllättäin, no kohta on jo joulu. Mukavaa, kun on luvassa lunta ja pakkasta. Ties vaik jouluna olisi lunta ja järvetkin jäässä. Eipä ole joulukiireitä enää, kun lapset ovat isoja. Lahjamäärät ovat supistuneet olemattomiin niistä lahjakasoista, joita pukki veivasi kotiimme aikoinaan selkä vääränä. Nyt hankimme vain jotain pientä ja vain ja ainostaan ihan tarpeellista. Lapset saavat muutaman lahjan ja lahjakortteja. Loppujen lopuksi, joulukin menee liian nopesti ohi. Olisi mukavaa tarttua siihen joulun parhaaseen hetkeen ja nauttia siitä paljon pitempään.

Nyt sitten joulusta Facebookiin. Kun tuntuu, että kaikki ovat siellä siis Facebookissa. Itsekin hurahdin sinne joskus, mutta olen huomannut, ettei minulla ole aikaa moiseen seurusteluun tuttava ja ystäväpiirin kanssa. Enkä halua raportoida kaikkea mitä teen, kuten sitä, missä olin viikonloppuna, mitä tein ruuaksi. En tarvitse tuttavapiiriä, vaan oikeat ihmis- ja sukulaissuhteet, joita hoidetaan muuten kuin netin kautta. Minulle Facebook on joidenkin ihmisten yhteystietojen tallentamista, lähinnä käyntikorttityylillä. Aikani vie työ, kotityö ja harrastukset ja erityisesti valokuvausharrastus. Nuorille Facebook on sopivaa ajanvietettä, mutta että Jutta Urpukkakin päivittää vessassa tietojaan, tuntuu jo aika hullulta. Kai tyyliin, että istun tässä istunnossa ja käyn läpi papereitani. Mitähän tuonkin tädin sivistyksestä sanoisin.

Nyt siirryn kirjojeni pariin, olen lukemassa uusinta Antti Tuuria, Tommi Tabermannia, Lisa Marklundia, Dorothy Hearstia. Mukavinta on talvi-illan vietto kotona ihanien tarinoiden ja runojen parissa, kun tuuli viuhtoo ulkona.