Kynttilän päivänä sytytin kynttilän

Kynttilänpäivä tänään tuo valoa ja toivoa talveen, luin jostain sen merkityksestä. No, sitä tarvitaan taas tänään, kun on pilvinen päivä. Hanki ja lumisuus tuovat valoa jonkin verran. Sytyin juuri kaksi kynttilää, kun alkaa jo hämärtää. Mietin sitten tuota uskonnollisuutta, joka vaikuttaa meidän kaikkien elämässä, vaikkemme olisi uskovaisia lainkaan. Itseäni en ole koskaan pitänyt uskovaisena, vaan tavallisena pulliaisena. Mielestäni kaikki julkiuskovaiset ovat jollain tapaa vaikutettuja. Kai se kuuluu ihmisluontoon uskoa johonkin yliluonnolliseen tai taikuuteen. Ja eniten minua ärsyttää oikeissa uskovaisissa se asenne - alaspäin katseleva muihin ihmisiin, kuin he olisivat parempia ihmisiä kuin muut tavalliset. Kyllä me tavalliset ihmisetkin rukoilemme ja vietämme nuhteetonta elämää, ahkeroimme ja uhraudumme. Ei uskominen tee ihmisestä parempaa kuin toisesta. Jos en käy kirkossa tai kuulun väärään puolueeseen, en ole pakana. Tai - no olen kai pakana, kun epäilen aika lailla!

Kirkossa voin silti käydä, mutta vain konserteissa, koska jumalanpalvelukset ovat monesti minulle tuskaa. Papeissa on ihan mukaviakin ihmisiä. Silti kuulun kirkkoon,  ja maksan kiltisti veroni sinnekin. Ja useinhan se raha menee hyväntekeväisyyteen. Eniten minua kauhistuttavat lukuisat jutut uskovaisten lahkoista, joissa on tapahtunut kautta aikojen syntisiä ja rikollisia juttuja ja tapahtuu edelleenkin. Usko on minusta enemmän ahdistava kuin antoisa asia. Ehkäpä joku Matti Nykänen saisi valaistua vaikka uskonto piikillä, niin lopettaisi tuon riehumisen. Tai moni muu alkoholisti tai rikollinen, tervemenoa kirkkoon miettimään! No, tekeväthän ne papit hyvääkin työtä. Opiskeluaikaan Helsingissä tutustuin teologian opiskelijoihin ja minusta oli kyllä kauheaa, kun he tuomistivat jopa korujeni käytön! Tekopyhää! Joskus kuulin juttuja, joita en ikimaailmassa halunnut uskovaisista olevan edes totta!

Uskonnon ansiosta meillä on tietysti kauniita kirkkorakennuksia paitsi yhden kauhean kirkkorakennuksen olen nähnyt Suomessa, espoolainen mormonien kirkkopalatsi on järkyttävä! Myöskään islaminuskoiset pysykööt omissa maissaan. Eihän luterilaisetkaan seurakunnat rakenna islamimaihin kirkkojaan - tietääkseni.

No, silti jokainen saa uskoa mihin haluaa, kunhan ei sotke muiden elämää. Niin, eikä pidä itseään parempana kuin lähpiiriään. Minä yritän uskoa itseeni ja siihen, että jos jotain suurempaa kuin ihminen on olemassa, se on maapallon luonto ja luonnonilmiöt. Ihminen - se on kaikkein suurin tekijä maapallolla, uskon ihmiseen!