Luin artikkelin Kaarina Davisin elämästä mummonmökissä maalla. Kuulema 400 euroa kuussa riittää entiselle sairaanhoitajalle, joka loppuunpaloi työssään. En usko! Itse en moiseen ryhtyisi. Jos haluaa tyytyä elämään noin neljäkymppisenä maalla syrjäkylällä ja kasvattaa omat syötävänsä tai kerätä ne luonnosta, niin onhan se todellinen vaihtoehto normaalille elämälle. Siitä vaan, mummonmökkejä riittää maaseudulla. Muutapa ei sitten siellä tehdäkään. Jos ei ole autoa, ei pääse minnekään, matkustelut voi unohtaa, vaateostokset, sisustamisen, harrasteet, valokuvaamisen, tv, tietokoneen. Kaikki maksaa ja siksipä raadan mieluummin ja teen töitä niin pitkään kuin henki pihisee. Haluan olla veroja tuottava yksilö ja itsekin tuottava tuotantoihminen!
En usko, että tämäkään Kaariina nauttii tuosta eko- tai omavaraiselämästään puolisonsa kanssa tosissaan syrjäkylällä. Tai sitten hän vain uskottelee niin itselleen ja ympäristölleen. Tai mikäpä olen sanomaan, kukin taaplaa tyylillään. Ainakin jos on lapsia, pitää olla kaikkea mahdollista vaikkapa polkupyöriä, vaatteita, suksia. Itsekin kulutan surutta, mutta mielestäni järkevästi, ajelen autolla, matkustelen, harrastan ja teen muutenkin kaikkea mahdollista tämän yhden elämäni aikana, enkä pode huonoa omaatuntoa lainkaan siitä.
Kommentit