Lisää betonitöitä! More cement works!

Kun saan kesäisen inspiraation, alkaa syntyä aina jotain uutta, kuten tänä kesänä runsaasti betonia! Tässä lisää sementtiä eri muodoissa. Kokeilin erilaisilla lehdillä, ensin vuorenkilven lehdellä ja sitten raparperilla. Suurempiin lehtiin laitoin raudoituksen eli tiheää kanaverkkoa valujen väliin. Raparperi ei oikein tahtonut irrota, vaikka laitoin ruokaöljyä ennen betonia. Mutta eiköhän ne kuiviessaan karise paremmin pois. Kuivattelin kolme-neljä päivää. Raparperista saa kivoja astioita, kun tekee hiekasta muotin. Kivoja kesäviemisiä, eikä maksa paljon. Kuivabetonisäkki (25 kg) maksaa 4-5 euroa rautakaupassa. Siitä sai kolme suurta raparperityötä.

Raparperin lehti, koristeena jostain löytyneitä lasipaloja.


Vuorenkilven lehtiä, sinistä pullolasia koristeeena.


Vuorenkilven lehtiä, koristeet koristekiviä.


Betoniset vuorenkilven lehdet

Sitten raparperilehti-astiantekoprosessi:

1) Ensin muoville maahan hiekkakasa, eli tee muotti hiekasta ja sen päälle raparperin lehti nurin, öljyä lehti vanhalla ruokaöljyllä. Reunoille koristeeksi koristekiviä, päälle betonia.
2) Leikkaa sopivan kokoinen rautaverkko esim. kanaverkosta, tiheä verkko on parempi, asettele muotoon ja betonia päälle runsaasti.
3) Kun työt ovat kuivuneet, käännä varovasti astia ja rapsuttele pois rapaprerin lehti, joka kylläkin irtoaa paremmin kun on kuivahtanut ensin auringossa.









Kesällä 2012:

Raparperin lehdille löytyi käyttöä, hyviä rännin alusia mökkipaikan rakennusten nurkille





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät keikkuen tulevi

Kuva
Kalevalan sanoin: Kevät keikkuen tulevi, suvi suuta vääristellen. Se kyllä tarkoitti aikoinaan, että keväällä ei ole enää tarpeeksi ruokaa, vielä vähemmän kesän alussa. Talvivarastot oli syöty ja olo oli heikko. Mutta silti oli kevättä rinnassa. Nykyihmiselle kevät keikkuen tulevi tarkoittaa enemmänkin säiden vaihtelua. Harva tietää tuon sanonnan taustat, mutta väliäkös sillä. Kevät tulee kuitenkin. Tai ehkä vapun seutuun voidaan sanoa, että kevät keikkuen tulevi, kun katsoo hieman huojuvia tyyppejä.                         Kuvat Kuopiosta Pohjois-Kallaveden rannalta 7.4.2014 noin klo 17.30.                                                           Kamera Nokia Lumia 1020
Lue lisää

Ajatuksia suosikkirunoilijaltani Kahil Gibranilta

Kuva
Kahil Gibran "Ymmärtävä ystävä on sinulle enemmän sukua kuin omat veljesi, sillä jopa omat sukulaisesi eivät ehkä tiedä sinun todellista arvoasi." Näin on valitettavasti hyvin usein. Suku on suku ja sisarukset eivät ole ystäviä, vaan sisaruksia. Monta hyvää sisarussuhdetta on mennyt rikki todella pienistä asioista, eniten perintöasioista. Välejä voivat hiertää kateus, katkeruus ja mielipide-erot. Pitäisi hyväksyä erilaiset ihmiset. Ystäväni, sinä olet hyvä ja varovainen ja viisas; ei, sinä olet täydellinen -ja minä, myös, puhun sinun seurassasi viisaasti ja varovasti. Ja kuitenkin olen hullu." Kaikki me ihmiset olemme hulluja omalla tavallamme. Kuka on se normaali? Kuka on viisas? Hyvä? Varovainen ja viisas? "Surullinen sielu rauhoittuu, kun se löytää kaltaisensa. Ne yhtyvät liikuttuneina kuin muukalainen tavatessaan toisen muukalaisen vieraassa maassa. Sydämet, joita suru yhdistää, eivät eroa onnen hurmassa." Sielujen sympatia, se löytyy jos
Lue lisää

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Jopas taas sattui kesän juttu eli syödessä sattuu! Olimme mökillä uurastaneet koko iltapäivän maalausurakkaa ja tein illaksi kalakeiton hauesta. Se on herkkuamme, kun sekaan laittaa runsaasti perunoita, voita ja sipulia. Puhdistin kalapalan ruodoista mielestäni tarpeeksi huolella ja aloitin syömisen, mutta viimeistä lusikallista syödessäni tunsin kovan piston kurkussani. Juoksin ulos kakistelemaan ja yritin oksentaa ja yskiä ruotoa pois. Ruoto tuntui sormessani syvällä kuitenkin kurkun yläpäässä, mutten saanut sitä pois, kun se oli iskeytynyt tiukasti kurkkuun. Mieheni oli nopea ja tilasi heti ambulanssin viereiseltä kylältä, kun näki surkean läähätykseni ja kakisteluni. Pojat tulivat kohtuullisen nopeasti ambulanssilla mökille. Mutta koska emme saaneet keväällä nimettyä heti tietämme, tien löytäminen vei oman aikansa ambulanssilla ja mieheni meni vastaan autollaan. Kylläpä aika tuntui pitkältä siinä yökötellessä. Jokainen minuutti oli tuskaa. Pistos oli aika kova, en uskaltanut niela
Lue lisää