Lama tulee, se on kuin mantra uskovaisten pylväsmainoksesssa. Odotamme suurella jännityksellä, mitä tulee. Perheemme yrityshistorian aikana tämä on jo kolmas lama. 90-luvun lamasta selvisimme hyvin - töitä tuli jopa lisää. 2000-luvun lama oli vaikeampi, siitäkin selvisimme, mutta nyt lama tuntuu aivan toisella tavalla, eli se tosiaan tuntuu. Yritykset eivät investoi ulkomaisiin toimeksiantoihin, nyt ollaan varovaistakin varovaisempia. Mutta - niin kauan kuin on ruokaa ja katto pään päällä, ei viitsi valittaa. Kulutustaan voi aina vähentää kaikelta varalta, vaikka tiedämme, että sehän se juuri syventää lamaa. Kierrättää voi kaappien sisällykset uudestaan. Kaupastahan ei loppujen lopuksi tarvitse kuin ruuan. Lapsetkin pärjäävät jo omillaan. Onneksi emme elä enää niitä aikoja kuin sata vuotta sitten, kun ukkini ukki oli valtiopäivämies ja hän kirjoitti kirjeissään kotiin itäiseen Suomeen perheelleen kevättalvella: onko paljon nälkään kuolleita?! Nuo lukuisat isoukin kirjeet ovat minulla kopiona kotona museosta saatuna tallessa. Niissä on riittänyt lapsillamme ihmettelemistä. Tuskin meillä Suomessa tai edes Euroopassa kukaan enää nälkään kuolee.
Jokainen meistä on varuillaan Euroopan ja Amerikan tilanteen takia. Ennusteita tulee joka päivä, tuntuu että näitä ennustajaukkoja ja akkoja on joka taloustutkimuslaitoksessa. Kurssit heiluvat, Kreikan tilanne kauhistuttaa, loppujen lopuksi kukaan ei tiedä, mihin ollaan menossa. - Kuuntelin eilen iltapäivän lopussa eduskunnan kyselytuntia. Miten onkaan mahdollista, etteivät kansanedustajatkaan tunnu tajuavan, että säästöillä ja saavuteituista eduista leikkaamalla saadaan varmasti talouttamme kuntoon. Vastaukset ovat ympäripyöreitä kuin kuu-ukko. Etuja, joista nauttii aika moni, on jo ihan liikaa. Se rasittaa taloutta ja suurentaa velkataakkaa. Luettelo eri eduista olisi aika pitkä, jos sen tähän kirjoittaisin. Mutta...koska tukiviidakko koskee niin montaa läheistä, olkoon...
Kommentit