Antifestivaalin taidetta Kuopiossa

Kuopiolaisia on puhuttanut viime päivinä kaupungin "taidetapahtuma" eli antifestivaali. Rahoitus tapahtumaan on noin 400 000, josta suurin osa on EU-rahoitusta, no verokertymää sekin. Tällaisena lama-aikana tuntuu mielettömältä tuhlata rahaa vaikkapa esim. performanssiin, jossa Englannista maksettu "taiteilija" tulee pelleilemääm pieneen saaren metsään villi-ihmiseksi pukeutuneena ja sinne kuskataan pieni porukka katsomaan, kun hän huutelee rannalla kuin hullu. Näitä "hulluja" on jo meillä tämä oma kaupunki kadut täynnä ja varsinkin meidän naapurusto, kun asumme kahden suuren mielisairaalan välisellä asuinalueella. Ja onko taidetta se, että taideporukat kantavat ihmisiä suojatien yli? Tai sitovat lankoja aitaan? Saahan tämä taidetapatuma taatusti maan laajuista huomiota ja ylittää uutiskynnyksen, mutta onko se vain ihmisten aliarvioimista ja rahojen täydellistä tuhlaamista? Ovatko taidepiirit nyt tyytyväisiä, kun tekevät jotain omituista? Eikö tosiaan osata karsia hulluja kuluja, silloin kun säästöjä tarvitaan? Minäkin voisin pelleillä pari päivää kaupungilla, jos siitä minulle maksettaisiin, että esiinnyn mielipuolena tai muuten omituisena. Miksei järjestetä yleistä pelleilypäivää eli kuka keksii omituisimman tapahtuman kadulle, mukaan koulut, työpaikat, kaikki halukkaat - ihan ilman, että siitä maksetaan verorahoilla. Lähdetään vaan kadulle pelleilemään - siis kaupungin yleinen pelleilypäivä. Se olisi sitä antitaidetta parhaimmilaan. - En ole missään nimessä taiteen vihaaja, pikemminkin suurkuluttaja. Kyse on vain rahavirtojen käytöstä, kun on lama. Missään ei haluta säästää, kun jokainen näkee vain sen oman asiansa tärkeäksi. Mikä on arvojen järjestys? Onko tärkeää suunntata rahat villi-ihmisen esiitymiseen aaressa vai esim. vanhusten ulkoiluttajiin laitoksissa? Onko julkisuus tärkeämpää kuin lähityö ja arkinen aherrus? Tuoko antifestivaali Kuopiolle myönteistä mainetta? Onko se edes markkinointia? Voisitteko viedä sitä antifestivaalitaidetta sinne, missä sitä tosiaan tarvitaan kuten vanhuksille, laitoksiin, sairaaloihin, kouluihin, mielisairaaloihin. Sinne, missä ei tapahdu mitään ja ihmiset ikävystyvät.

Muuten, kuulin aika hauskan jutun. Eräs tuttava kertoi, kun hänen proffansa oli aikoinaan meidän kaapungissa opena ja pyöräili siinä meidän kulmilla joskus vuosia sitten. Siinä oli porukkaa heinäpellolla töissä ja proffa kysyi tietä, kun ei ollut varma mistä ajaa, no porukat olivat sanoneet, ettei me tiedetä, kun me ollaan hulluja. He olivat tosiaan niitä läheisen sairaalan potilaita.