Kamala karppausmuoti ja raju rasvasota!

Meillä ei kotona karpata, kylläkin hieman skarpataan, mitä syödään. Syöminen on mennyt jo uskontoakin kiihkoisemmaksi tapahtumaksi. Kuka on missäkin lahkossa; on kasvisyöjää ja näitä hiilihydraatteja vältteleviä karppareita. Toista se vaan oli ennen, ainakin meillä maalla. Syötiin mitä oli ja mitä saaliiksi saatiin. Tietysti mahdollisimman monipuolisesti kalaa, lihaa, siihen lisää kasviksia, marjoja ja sieniä. Enpä tiedä ihanampaa kuin tuoreen juuri paistetun ruisleivän tuoksu! Onneksi meillä on naapurissa pieni, oivallinen leipomo, jonka ruisleipälimppua tunnettu ravintoprofessorimmekin kädessään piti eilisen IS:n jutussa. Sitä paitsi - sekin on nyt tutkittu, herkuttelijat ovat mukavampia ihmisiä kuin ei herkkusuut! Ja sitten se rasva, molempi parempi. Voita voi käyttää hyvin parantamaan ruuan makua joskus, ei kai se syntiä ole. Enimmäkseen käytän maukasta oliiviöljyä ruuan laitossa. Leivälle pistän helposti leviävää margariinia. Sodan kai siitäkin aiheesta saa aikaan, jos ei ole muuta puuhaa! Ylipainoon on hyvin helppo apu, liikunta.

Miksi karppaus olisi muka terveellistä, kun  jokainen viisas syömäri tietää, että leivästä saa arvokkaita kuituja, jotka ovat suolistollemme mitä parhaimpia eli estävät syöpää. Jos haluaa karpata, voi mielestäni jättää pullat ja makeat hiilarit pois, muttei leipää. Tietysti Suomessa on vielä syömisen vapaus, kukaan ei pakota ketään syömään tiettyjä ruokia, mutta lapset pitäisi suojella näiltä muoti-ilmiöiltä ja eikä olla uusymmärtämätön! Jos syöminen on jo kuin uskontoa, ollaan aika hakuteillä sitten nälkävuosien!