Laukkufilosofiaa - Louis Vuitton ja muut merkkilaukut

Savossa oli joku neitokainen ostanut kolme laukkua ja kukkaron Hgin uudesta Espan Vuitton myymälästä innoissaan, kun tuokin merkkiputiikki saatiin vihdoin Suomeen. Mutta neito olikin varaton ja laukut joutuivat pakkohuutokauppaan. Nyt joku oli lunastanut ne noin 4000 eurolla! En ymmärrä. Mielestäni ne Vittonit eivät ole edes kauniita, täynnä kirjaimia ja koukeroita. Itse ainakin pidän selkeistä koruttomista laukuista. Ja mitä nainen tekee noin kalliilla laukulla? Minä ainakin vaihdan lähes joka vuosi uuteen laukkuun ja se ei saa maksaa yhtään yli 100 euroa. Jos joka päivä kulkee laukun kanssa, kuluuhan se ja minulla ainakin kulkee suuressa laukussa mukana lähes puoli omaisuutta. Mihin vuittonit on tarkoitettu?  Kaipa siihen, että voi näyttää toisille, miten paljon käytän rahaa laukkuihin ja on siis millä mällätä, vai onko?

Kun olimme mieheni kanssa Nykissä, käpsäilimme tietysti Manhattanin 5th Avenuella ostoksilla. Siellä oli sitten komea laukkuliike, taisi olla joko Prada tai Vuitton, mutta vartijat olivat ovella. Menin pokkana sisään ja sanoin, että haluan katsoa, mitäs teillä täällä onkaan. En varmaan näyttänyt farkuissa ja collegehupparissa siltä, että ostaisin tuhansien hintaisen laukun. Mutta sain ystävällisen palvelun, kun siellä ei ollut muita asiakkaita. Havaijilainen nuori mies tuli esittelemään laukkuja - sanoin, että olen Suomesta, pienestä maalaiskaupungista ja haluan katsoa laukkuja, kun ne ovat kuin taideteoksia. Katselin aikani ja sitten sanoin hiljaa, etten tosi asiassa tarvitse tuollaista laukkua, kun kukaan ei kiinnitä siihen kotikaupungissani mitään huomiota, jos siinä ei ole mukana hintalappu ja hinta tosi suurella. Hän nauroi makeasti, ettei heilläkään kukaan Havaijilla kävele sellaisten laukkujen kanssa. Kaipa pomo ei ollut paikalla kuulemassa.