Sadekesä!

Kaksi viimeistä kesää ovat olleet oikein kunnon intiaanikesiä, hellettä on piisannut. Mutta tulipa tähän väliin nyt kunnon sadekesä. Vettä tulee tasaiseen tahtiin hurjina ryöppyinä niskaan joka päivä. Kukkapenkit rehottavat rikkaruohosia täynnä. - Onneksi tuli lähdettyä sinne Espanjan lämpöön perheen kanssa, saatiin säilöttyä aurinkoa mukaan tänne pohjoiseen viileyteen. Mukavaahan se loman vietto aina on, mutta töissäkin jaksaa taas, kun ei aurinko vain liikaa porota. Barcelona ja erityisesti Castelldefelsin kaupunki tulivat tutuiksi. Hotellimme kukkulalla mahtavine maisemineen oli oivallisen rentouttava paikka lepuutella olotilaansa. Mieleenpainuva oli viinitilaretki kolmella huikealla tilalla. Jean Leon, Torres ja Freixenetin Cavat. Viininteko on tiedettä, joka ei onnistu keneltä vain. Enologiaa saa opetella koko ikänsä, jos aikoo viinitilalliseksi. Kauniitahan ne viinitarhat ovat kesäiseen aikaan. Espanja on muuten täynnä ongelmia, jotka eivät näy vielä kaduilla eli pinnan alla muhii suurtyöttömyys, turismikato, harmaa talous, veronkierto, maahanmuuttajaväestö, nuoriso-ongelmat.... ei käy kateeksi.

Gaudi, jonka rakennustaidetta olen useamminkin katsellut, jakaa mielipiteitä. Park Guel on kyllä kaunis puisto ja ne talot katujen varsilla. Mutta se Sacra da Familian kirkko. Huh-huh! En voi sanoa pitävänä siitä, se on oikeasti ihan kauhea rumilusrakennus. Ei mikään kirkko, vaan kauhea kummituslinna karmeine torneineen. Hahmot kirkon seinässä ovat kuin paholaisia ja pikkupiruja. Taitaa olla oikea paholaisen linna koko kompleksi, jota ei varmaan koskaan saada valmiiksi. Turistit töllistelevät sitä suu auki, ja aihetta onkin. Kauneuskäsitykseni on hieman erilainen. Kukahan osaisi suunnitella maailman kauneimman rakennuksen, ei kukaan?!

Sitten kun saan sen lottovoiton, ostan ison paatin tänne jonnekin etelän satamaan.