Puijo ja Konttila

Tänään lähdimme kahden tunnin kinkunsulatus lenkille Kuopion Puijolle. Sauvat käteen ja menoksi! Hiihtokausi taitaa nyt siirtyä. Puijolla on hiihtostadionilla reilu kilometrin lumetettu hiihtolenkki, jonka käyttö maksaa noin 7 euroa kerta. Puijon metsässä meillä on hyvät lenkkeilypolut kotimme vieressä. Hieman liukasta oli välillä, mutta kun on kunnon kengät ja nastat sekä apuna sauvat, pysyy pystyssä. Tämä metsä on suojelualuetta, mutta surullisen näköistä se on mielestäni monessa kohtaa, kun puut kaatuvat vanhuuttaan ja metsä rämettyy. Jos joku arvostelee avohakkuita rumaksi, minä arvostelen suojelualueen metsää, joka on kauhean näköistä. Kaatuneet puut ja ryteikkö, miten siellä voi liikkua? Tuulisella säällä en lähde Puijolle, kun ei tiedä, mikä laho puu kaatuu päälle. Tehkää ihmeessä jotain suojelumetsälle.  Puijo on kuitenkin ihana paikka liikkua ja olisi vielä ihanampi, jos metsä olisi hoidettu paremmin. Joku siistimisoperaatio tai harvennushakkuu olisi paikallaan. Kyllä puistomaisempi metsä olisi parempi kaupunkilaisille. Miksi niitä ötököitä suojellaan eikä ihmisiä?

Onko tämä ryteikkö kaunis näky?

Puijolla on mukava levähdyspaikka Konttila, jossa saa kahvikupposen ja jotain pientä syötävää lenkin lomassa. Siellä on hevonen ja kanoja. Vanhanajan tunnelmaa vanhan talon tuvassa. Kuin aika seisahtuisi. Sekin idylli meinattiin pistää kumoon, mutta jotain pikku viilausta sekin pirtti hieman  kaipaisi.