Pohjanmaa

Bloggaus meinaa unohtua kesäkiireitten keskellä eikä tule paljoa istuskeltua koneen ääressä. Mutta töiden välissä pitää yrittää ottaa kesästä irti jokunen rennonpikin päivä. Kävimme pienellä minilomalla Pohjanmaalla. Ensin suuntasimme Vaasaan ja siellä katsastimme Raippaluodon siltoineen ja rauhallisen kesäisen kaupungin. Komeat on maisemat rannikolla ja uutta maata nousee joka vuosi sentti merenkurkussa, joten seuraavan kerran on sitten eri maisemat, jos menemme samalle paikalle muutaman vuoden päästä. Vaasasta hurautimme Härmään. Ala-Härmä,Yli-Härmä, Iso-Kyrö, Vähä-Kyrö ym  tuttuja paikkojen nimiä.Vaikuttavan tasaista ja aukeaa seutua (kaaheen aakee laakee savoksi), suuria maatiloja, viljavia peltoja. Ahkeruus ja yrittäjyys näkyy kauas. Maatiloja hoidetaan hyvin, vanhat perinteiset talot, piharakennuket  ja aitat ovat kunnossa. Suuret pihapiirit ovat kauniita ja sukupolvet pysyvät samoilla paikoilla maaseudulla. Voi meitä poloisia, mitkä olosuhteet meillä on ollutkaan täällä idässä, mutta selvitty on jotenkin räpeltäen eteenpäin. Sotia ja vaikeita aikoja, yöpakkasia, kivisiä peltoja  ja kovia talvia.

 

Sitten pääsimme seuraamaan oikeita pohojaalaisia pitoja. Kaikkihan siellä on komiaa ja kaikki ovat komeita, ihmisetkin. Ja talot, autot, ruokapöydät, pellot, puheetkin. Mutta pohjalaiset ovat tosi mukavaa sakkia, kun ei tullut edes puukkoa selkään. He ovat reiluja ja suoraselkäisiä, huumorikin kukkii kaikkialla. En tavannut montakaan tuppisuuta pohjalaista. Jotain heidän itsetunnostaan voisi oppia. Ja kateutta ei ole sillä tavalla kuten täällä idässä, vaan yritetään itse panna paremmaksi. Jos naapurilla on komea talo, auto tai jotain muuta, kokeillaan onnistuuko itse samaan tai jopa parempaan.