Hyvä kello kauas kuuluu, paha paljon kauemmas
Hyvä kello kauas kuuluu, paha paljon kauemmas
Suomalaisissa sananlaskuissa on paljon hyviä viisauksia. Niitä voisi miettiä jokainen kohdallaan. Nykyinen media ja julkisuus eli tiedon leviäminen nopeasti pitää huolen siitä, että ihmisten teot - hyvät eikä pahat eivät pysy enää piilossa. Tämän on saanut kokea poikaressu Axeli, jossa korostuu nuoruus ja tyhmyys. Moni poliitikko on menettänyt myös maineensa, kun "pahat teot" ovat paljastuneet. Jokainen meistä tekee virheitä elämänsä varrella, siitä tuskin kukaan säästyy. Tulee valittua vääriä sanoja, tulee tehtyä vääriä päätöksiä ja huonoja tekoja. Ihmiset ovat vain kovin armottomia, kun he tekevät tuomioitaan. Julkisuuden henkilöillä on erityisen kovaa, jos kaikki ei mene kuin Strömsössä. Niin, mitäpä aina toisiamme olemme tuomitsemaan pienenkin erehdyksen takia. Eikä virheitä sitten unohdeta helpolla, ihmispolo leimautuu lopuksi ikää. Anteeksiantaminen on taito, jota jokainen tarvitsee. Kyynisyys ja katkeruus, ilkeys ja pahansuopuus sairastuttaa kaikki lähellä olevat. Axeli saa kulkea huppu päässä vuosia.
Valheella on lyhyet jäljet - Totuus ei pala tulessakaan
Axeli parka ehkä sepitti tarinan Peteristä hätäpäissään. Mutta valheella on yleensä lyhyet jäljet. Totuus kannattaa aina kertoa. Hän jopa taitaa itsekin uskoa tarinaansa. Meniköhän kuvauspuuha hätävarjelun liioittelusta harrastukseksi, joka vei mennessään. Patologinen valehtelija ei tunne huonoa omaa tuntoa, vaan keksii käytökselleen ja puheilleen aina oikeutuksen saadakseen itselleen hyödyn. - Mutta eipäs tuomita, ennen kuin tiedetään se totuus. Liioittelijat ja puheiden muuntelijat ovat aina olleet keskuudessamme omia persoonoitaan. Muistan lapsuudestani yhden naapurin, jolla oli aina omat suuret, värikkäät puheensa, mutta kukaan ei uskonut häntä. Hän oli aina muita parempi. Nopeasti me lapsetkin opimme sen, mitä on valehtelu tai puheiden värittäminen, vanhempiemme mielestä pahin synti. Meitä neuvottiin aina, että rehellisyys maan perii.
Muita suomalaisia hyviä sanontoja ja viisauksia:
Rehellisyys maan perii.
Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Oppia ikä kaikki.
Se joka kuuseen kurkottaa niin katajaan kapsahtaa.
Yksi mätä omena pilaa koko korin.
Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Aika parantaa haavat.
Niin makaa kuin petaa.
Oma maa mansikka, muu maa mustikka.
Tyhjä säkki ei pystyssä pysy.
Rohkea rokan syö.
Ei savua ilman tulta.
Kätketyllä kullalla ei ole hintaa.
Minkä taaksensa jättää, sen edestään löytää.
Suomalaisissa sananlaskuissa on paljon hyviä viisauksia. Niitä voisi miettiä jokainen kohdallaan. Nykyinen media ja julkisuus eli tiedon leviäminen nopeasti pitää huolen siitä, että ihmisten teot - hyvät eikä pahat eivät pysy enää piilossa. Tämän on saanut kokea poikaressu Axeli, jossa korostuu nuoruus ja tyhmyys. Moni poliitikko on menettänyt myös maineensa, kun "pahat teot" ovat paljastuneet. Jokainen meistä tekee virheitä elämänsä varrella, siitä tuskin kukaan säästyy. Tulee valittua vääriä sanoja, tulee tehtyä vääriä päätöksiä ja huonoja tekoja. Ihmiset ovat vain kovin armottomia, kun he tekevät tuomioitaan. Julkisuuden henkilöillä on erityisen kovaa, jos kaikki ei mene kuin Strömsössä. Niin, mitäpä aina toisiamme olemme tuomitsemaan pienenkin erehdyksen takia. Eikä virheitä sitten unohdeta helpolla, ihmispolo leimautuu lopuksi ikää. Anteeksiantaminen on taito, jota jokainen tarvitsee. Kyynisyys ja katkeruus, ilkeys ja pahansuopuus sairastuttaa kaikki lähellä olevat. Axeli saa kulkea huppu päässä vuosia.
Valheella on lyhyet jäljet - Totuus ei pala tulessakaan
Axeli parka ehkä sepitti tarinan Peteristä hätäpäissään. Mutta valheella on yleensä lyhyet jäljet. Totuus kannattaa aina kertoa. Hän jopa taitaa itsekin uskoa tarinaansa. Meniköhän kuvauspuuha hätävarjelun liioittelusta harrastukseksi, joka vei mennessään. Patologinen valehtelija ei tunne huonoa omaa tuntoa, vaan keksii käytökselleen ja puheilleen aina oikeutuksen saadakseen itselleen hyödyn. - Mutta eipäs tuomita, ennen kuin tiedetään se totuus. Liioittelijat ja puheiden muuntelijat ovat aina olleet keskuudessamme omia persoonoitaan. Muistan lapsuudestani yhden naapurin, jolla oli aina omat suuret, värikkäät puheensa, mutta kukaan ei uskonut häntä. Hän oli aina muita parempi. Nopeasti me lapsetkin opimme sen, mitä on valehtelu tai puheiden värittäminen, vanhempiemme mielestä pahin synti. Meitä neuvottiin aina, että rehellisyys maan perii.
Muita suomalaisia hyviä sanontoja ja viisauksia:
Rehellisyys maan perii.
Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Oppia ikä kaikki.
Se joka kuuseen kurkottaa niin katajaan kapsahtaa.
Yksi mätä omena pilaa koko korin.
Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Aika parantaa haavat.
Niin makaa kuin petaa.
Oma maa mansikka, muu maa mustikka.
Tyhjä säkki ei pystyssä pysy.
Rohkea rokan syö.
Ei savua ilman tulta.
Kätketyllä kullalla ei ole hintaa.
Minkä taaksensa jättää, sen edestään löytää.
Kommentit