Kamalan kauhea korona!

Kyllä nyt meni koko maailman kirjat sekaisin! Tuntuu uskomattomalta koko korona-tilanne! Ollaan kaikki kuin maailmanlopun edellä. Virus leviää kuin olisi valtava atomipommi räjähtänyt. On syttynyt korona-sota. Minne tässä enää uskaltaa mennä? Kotona ollaan kuin vankilassa, hyvä jos kaupassa uskaltaa käydä. Sielläkin mahdollisimman nopeasti. Kaikki tilaisuudet on peruttu, elokuviinkaan tai teatteriin ei uskalla mennä. Miten ihmeessä kiinalaiselta torilta lähtee noin kauhea tauti leviämään koko maapallolle? Käsittämätöntä. Miksi siellä pitää syödä villieläimiä ja teurastaa niitä toreilla? Luulin, että kiinalaiset ovat kasvissyöjiä enimmäkseen. No, suuri kansa, kaikki kelpaa syötäväksi.

Meidänkin elämän suunnat menivät aivan uusiksi. Suunniteltiin uutta häämatkaa kesällä Korfun saarelle, jossa oltiin nuorena parina häämatkalla. Sekin suunnitelma piti muuttaa. Mennään sitten mökille! Ystäväperheen piti tulla Italiasta Toscanasta lapsineen meille kesällä, mutta eihän sekään onnistu. He ovat nyt kotona kaikki karanteenissa, kun lasten koulussa on koronaa. Elämänpiiri supistuu, kun he voivat olla vain rannalla ja kotona. Riskejä ei kannata ottaa, kun kuolleisuus Italiassa on suuri.

Suomessa kuolleisuus ei ole vielä alkanut, mutta varmaan sekin päivä koittaa. Vanhat ja sairaat ovat suuressa vaarassa. Eihän tämä kivalta tunnu, korona-kamppailu on suorastaan masentavaa. Kun kuuntelin autossa iloisia nuoria toimittajia, he sanoivat, että eletään vain kaikki normaalia elämää. Ei tämä elämä nyt enää tunnu yhtään normaalilta. Pelko tulevaisuudesta on olemassa koko ajan, tuleeko kaikki vielä paljon pahemmaksi. Pelko siitä, miten käy vanhan äitini, jonka oma mummi kuoli nuorena kuuden lapsen äitinä 1900-luvun alussa espanjantautiin. Voimmeko enää tavata lastemme perheitä pitkään aikaan? Ulkoilua voi kuitenkin harrastaa, kun pysyy kaukana muista. Parasta olisi mennä metsään ja olla siellä, kunnes tauti on kadonnut. Erakot varmaan selviävät tästäkin paremmin, kun eivät näe muita ihmisiä.